Mummola takaisin, vaikka purkki kerrallaan...

Silmäni löytää, käteni ottaa. Löytyi samanlainen kahvipurkki kuin mummolla aikoinaan. Otan sen hyllystä kuin kruununjalokiven. Tuli todistettua tällä tavoin miten toisen mummon jäämistöstä poistoon joutunut roska muuttuu toisen aarteeksi. Tällä kertaa minun aarteekseni.

                                             

Olen saanut viettää onnellisia lapsuudenaikoja mummolassa maalla. Tästä hyvää mieltä tuovasta muistopaketista johtuen monet esineet nousevat nyt merkityksellisiksi. Eivät nämä ole oman mummoni tavaroita, mutta ovatpa muistonlaukaisijoita.

Nyt kun sinne mummolaan ei enää pääse, nousee näitä muistikuvia esineitten myötä. Samaa tapahtuu hyvin monelle muullekin, mikäli on noita sisustuslehtien ja Instagramin kuvia uskominen. Vanhat tuolit, pöydät ja piirongit saavat uuden elämän tunnelman tuojina. Vanha, mäntysuovalla pesty räsymatto siirtää meidät kerralla aikamatkalle mummolaan.

Etsitäänkö sittenkin sitä kiireetöntä ja rauhallista lapsuuden sunnuntaita tämän tavaraterapian avulla? Muistikuvat ovat aurinkoisia kesäleikkien täyttämiä päiviä. Välillä joimme mehua niistä ”moukkulaseista”, kuten mummo niitä kutsui. Lasi oli sopiva lapsen käteen, kapea alhaalta ja yläosa näytti siltä ”moukulta”. Sellaiseenkin silmä juuttuu.

Moni kerää nykyään noita kahvipurkkeja, myyjät ovat sen huomanneet ja valikoimaa riittää. Vaatimatonkin ja elämän kuluttama purkki saa kylkeensä hintalapun, jossa on nostalgialisä meille ahneille mummolanpelastajille, mutta maksamme sitten kiltisti kassalla.

Näitä purkkeja ei kyllä ollut rivitolkulla ainakaan meidän mummolassa. Ehkä tavaramääräkin silloin vuosikymmeniä sitten oli vaatimattomampaa kaikessa, olivat vain tarvittavat esineet. 

 Eipä kukaan tarvinnut konmarittamista, tehtiin kuolinsiivous sitten aikanaan.

Kuolinsiivon teon huomaa nykyään kirpputorikierroksella hyvin. Monet mummolat ovat alas ajettu, tavarat siirtyneet uuteen olomuotoonsa. Osa tavaroista joutuu kylmästi roskiin, osalle annetaan tekohengitysmahdollisuus kirpputoreilla. Elvyttävät tuunaajat ja mummolan rakentajat sitten kokevat sitten sunnuntai-päivän huumaa olkoon sitten mikä päivä tahansa löytäessään juuri sen puuttuvan osan onnestaan.   

Pelakuu, pelargoni, pielikukka... ihan miten vaan.

                            Hyvää ystävänpäivää juuri Sinulle, joka luet tätä!