Omakohtaisesti istuin äitini hoitoneuvottelussa keskustelemassa mahdollisesta muistisairaan nälkiintymisestä ja ruuan tasosta. Nuo pari kuvaa, jotka jo olen blogeihini heittänyt kertovat varmasti osaltaan karua kieltään.
Vuonna 2016, jolloin kaikki pitäisi olla täällä maassa kohdallaan minä haastan laitosta kertomaan proteiinit ja hiilarit ym ruuasta. Mitä sataa ikävuottaan lähestyvä vanhus siellä syö - vai syökö. Minua niin piruuttaa se touhu, purisin, jos tietäisin ketä!
Kaikki tämä keskustelu saatiin alkuun vasta virallisen valituksen jälkeen. Ilmeisesti ajatus siellä oli, että hakevat ns. kipurajaa siitä, minkä tasoinen ruoka vielä "menee läpi". Säästöistähän siinä on kyse kuitenkin ja nämä kolme sotaa nähneet eivät takuulla valita, ei ainakaan oma äitini. Hän on kuitenkin vastannut ruokakyselyyn osaltaan ja esittänyt toiveitaan. Sen keskustelun minäkin olisin halunnut kuulla! Saas nähdä, mihin tämä nyt päättyy.
Lupasivat silloin maanantaina oikein keitettyjä kananmunia laittaa leivän päälle ja katso - perjantaina sellaista olikin leivällä! Mitään pöytäkirjaa tai muistiota en sitten saannut valvontakäynnistä, joten kait on tyytyminen tähän "keskusteluun", jossa johtaja istui mykkänä, omahoitaja tiesi kaikesta kaiken, keittiön edustaja kertoi mitä tulossa on ja oikein Porvoosta paikalle kutsuttu aluepäällikön tapainen "tiesi" isänsä kautta mitä ikäihmiset tarvitsevat.
Tuli aivan turvallinen olo, hyvä kun joku tietää - minusta tuntuu, etten itse oikein tiedä. (Enkä muista, milloin näin narrasin aiemmin)
Kukaan ei rehellisesti kertonut, mikä äitini tilanne oli ollut - epäilinkö turhaan. Painoseurantaa oli kuulemma tehty, mutta lukemat olikin merkitty "johonkin väärään paikkaan" eikä siitä syystä saatavilla. Ruokavastaavaksi oli valittu yksi henkilökunnan edustaja, joka on koulutukseltaan kuntohoitaja (voiko hän tehdä tällä koulutuksella lähihoitajan työtä? lääkeluvat, koulutus jne??) joka itsekin oli hieman hämmentynyt valinnasta tähän pestiin. No, kait kuntohoitaja jotain ravitsemuksesta tietää jo valmiiksi.... taitaa olla tämä juttu näkönä kuin entinen mies kirkossa.
Tästä tuli mieleeni joku kirjoituskin (olen siis "jossain mielentilassa" aiheesta) vanhuksista, joiden odotetaan "häipyvän auringonlaskuun ", koska eivät tuota enää mitään, pitävät pirulaiset vaan kiinni omaisuudestaan. Eivät luovuta pikkulinnun pesässä lilluvillle jälkeläisilleen mitään, eiväthän enää he niillä säästöilläänkään mitään tee.
Vanhukset ovat siis nykypäivän käenpoikia pikkulintujen pesässä!
Saakeli, en paremmin sano. Kyllä nämä ikäihmiset ovat kivuliaasti vuosikymmenten aikana maksaneet veronsa, joilla sitten kustannetaan päiväkoteja, kouluja ja kaikenlaisia tukiaisia, että nykyihmiset jaksaisivat jotenkin persuksensa hinata työpaikoilleen, siis ne joilla työpaikka sattuu olemaan. Muut elätetään sitten sinne pikkulinnun pesään.
Annetaan vanhuksille arvoa, laadukasta hoitoa, sillä siitä he edelleen maksavat - äitinikin maksaa ja paljon.
Tästä on varmaankin joku varakas eläkeläinen mennyt ... ei auringonlaskua kohden vaan vaikkapa golffaamaan... ai, kuinka käykään kuhina pesällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti