Joulun ihmeitä

Joulu on sitten elettynä, kellä mitenkin. Niin nopeasti se onkin eletty, alennusmyynnit alkavat, eikä maistu viidettä päivää samat pöperöt. Pukit ovat könynneet takaisin tunturiin, tai komeroiden hyllyille... Jäljelle jäi siililapaset, jotka vapautetaan taas joulujäykkyydestä... käppänänpeppu-tumput, mitäpä koirantaluttaja katseleekaan?... entä sitten nörttipojan tumpikkaat - hästäkki-miukumauku?? 

Monta päivää sitä joulua rakennettiin, paljon oli laitettavaa. Sopimattomat yöpaidat ja aamutossut vaihdettu kohdilleen oleviksi? Nyt sitten hyggeillään pirteissä muilla teemoilla. On kuulemma oikein oppaitakin olemassa, jos emme itse osaa asiaa.

                                           myös Fingerporinkin pukki jäi työttömäksi...

Siitä joulun ihmeestä seuraavaksi. KELAsta pyydetiin äidistäni lausuntoa voinnista ja yleisestä kunnosta. Saamansa piti. Lääkärinlausunnon mukaan sataa ikävuottaan lähestyvä äitini puhekuulo on lähes normaali tai hieman alentunut. 

Toinen korva ollut täysin kuuro jo vuosikymmeniä ja kuulevan korvankin osalta tilannetta piti jo kymmenisen vuotta sitten parannella kuulolaitteella. Tästä jouduttiin kuitenkin luopumaan herra Alzheimerin vaatimuksesta. Hän ei laitteita korvassa hyväksynyt. Oikein hyvä asia siis, jos kuulo on palanut normaaliuden raameihin. 

Eikä tassä vielä kaikki, kuten mainos lupaa!! 

Tutkittaessa alaleuassa ilmeisen hyväkuntoiset omat hampaat, ylhäällä proteesi. (Kyllä minun tiedossani olisi, että molemmat ovat tekosellaisia...) 

Kiitos ja ylistys!  Kolmannet hampaatkin! Joulun ihme, hallelujaa! Lasku ilmeisesti tulee perässä...mutta kaikesta hyvästä kannattaa maksaa?

Kohti tulevaa vuodenvaihdetta riemumielin. Paljon sattui vuoden aikana, paljon toivottavasti vielä edessäpäinkin. Tuiskitaan nyt porukalla 20 miljoonaa taivaan tuuliin juhlan kunniaksi.

Käppänätumput ja muuta puuhastelua joulun nimissä

... Ja äidin hommat ovat jälleen niin kiireiset! 

Muistattehan, että mietin tuota käppänän takaosastoa patalapun malliksi...? Nyt tein yhteen pakettiin käppänän taluttajalle tumpit. Tiedättehän te, mitä koirantaluttaja katselee ulkoillessaan ...??

Ja siitä kiireestä sitten. 

Mikä tekee sen joulukiireen meille -etenkin naisväelle??
Kaupoissa on tavaraa, kaikilla joulunlaittoon kohtuullisesti rahaa mikäli tilastoihin on uskominen. Nyt kun seuraan omakoti-elämää kokopäiväisesti, en ole vielä törmännyt samanlaiseen siivousvimmaan, joka oli valloillaan omassa lapsuudenkodissani aikoinaan. Lähes kaikki vietiin pihalle, mikä ovesta sopi. Mattoja hakattiin ynnä muuta melskettä kuultiin. Miesväki lähti ajoissa kuusenhakuun... ja tuntui, että aika kaukaa sitä toisinaan haettiinkin. Ehkä oli mukava olla poissa naisväen jaloista?

Kuka viettikään aikaansa komeroissa jouluna, nekin siivottiin edeltävästi...joulun tunnelmaahan sekin synnytti, kait. Joulu tulee, teitpä mitä tahansa - tai, vaikket tekisikään. 
Onkos meillä sisäänrakennettuna hyvä äiti - kuva, joka edellyttää kaikkea tätä touhuilua? 

Mutta! Tunnelmaa jouluksi voi hakea vaikka kauppakeskuksesta! 
Ihania piparitaloja siellä ja täällä.
Jouluiset tuoksut myös! "kun jouluksi kuuluu laittaa..." 

-Tai sitten aloittaa jouluinen askartelu kuten allaolevassa kuvassa. Tähän tulee tonttukylä valoineen ja kuusineen... tulin juuri metsästä kuusennäreet kopassa. Palataan toisella kuvalla myöhemmin!

 Aina voi tehdä käsitöitä, kääröihin päätyvät...

Lapsuudessa oli paha tilanne, jos bongasi lahjapiiloista pehmeitä paketteja...

Oikeastaan on hienoa, kun laittaa kynttilöihin valoja, musiikkia taustalle ja jotain suunmukaista pientä... tunnelmat tulevat myötä. Posti sentään kulkee ja tuo joulupostia tullessaan!

Lähestyvää aattoa kohti mennään, pikku hiljaa ja kovalla kiireellä!

Vaatteiden nimikointi

Äitihenkilöt ainakin tietävät millainen urakka on nimikoida kaikki tumput, saappaat, sukat ja haalarit sekä kaikki muu tavara. Kirjat, lelut ja levyt... mitä vielä! ... pysyykö ne pesuissa, näkyykö hyvin?  Toisaalta, ettei nyt kovasti näkyisi. 

Sitten kun tämä rumba helpottaa, voitkin aloittaa saman urakan nimikoimalla omien hoitolaitoksessa olevien vanhempiesi vaatteita ja tavaroita. Tästä huolimatta on mummun jalassa Timpan housut ja muutakin väärää löytyy. Timpalla on päässään sitten Kertun Kilpisjärvi-lakki.  Pääasia taitaa olla, että vaatteiden lukumäärä täsmää?

Osattiin sitä ennenkin nimikoida. Ostin vuosikausia sitten eräältä kirpparilta perinteisen "sisältää mitä sattuu" - laatikon. Mielenkiintoisia juttujahan sieltä roinan joukosta poimin talteen. Muun muassa kalevalakorujakin löytyi: korviksia niillä hupaisilla ruuvikiinnityksillä, neulattomia rintaneuloja sekä joitakin solkia johonkin tarkoitukseen. Muutamia aivan ihania kivihiilinappeja juhlapukuun... Sitten siellä oli tällainen härpäke.

Sovittelin sitä aikani rintakoruksi ja ihmettelin todellista tarkoitusta. Sitäkin ihmettelin, haluaako joku nainen pitää näinkin kookkaita nimikirjaimia pukunsa rintamuksessa. Vaan eihän se näin mennyt. 

Löysin erään lehtiartikkelin vuosien kuluttua. Kyseessä on kultasepän muotoilema palttoomonogrammi. Herrojen katumuotiin 1920-1930 luvuilla kuuui saman aikakauden tuotoksina tunnistetiedot antavat kirjaimet myös kalosseihin. Ne kirjaimet olivat kuulemma messinkiä,  kalossithan te tiedätte? Kalosseissa nimikirjaimet olivat kengän sisäpohjassa, pienillä nastoilla kiinnitettyinä. 
Tämä palttoon sisään kiinnittettävä tuli oikeaoppisesti takin vuorikankaaseen vasemmalle puolelle povitaskun päälle. Klubeilla häärivät hovimestarit, vahtimestarit löysivät mustien takkien merestä juuri sen oikean vain yhdellä vilkaisulla. 

Näistä kookkaista nimikirjaimista ei aina löydy jalometallileimoja, sillä valmistuksessa saatettiin kiertää leimauksesta menevää maksua ja keveyden ansiosta myös esineen hinta saatiin halvemmaksi. Osatttiin sitä silloinkin!

Herrat nimikoivat myös savukerasiansa, silmälasikotelon sekä hattunsa. 
Hattukauppias laittoi lehtikullasta valmistetut nimikirjaimet nahkaiseen hikinauhaan esim. prässäämällä. 
En löytänyt naisten vastaavia historiatietoja. Ehkä naisten muoti jo silloin teki vaatteista tunnistettavia, toisin kuin miesten ikiaikaiset mustat. 


Historiasta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista!

Mammavatsat ja läskikammo

Upeasti pyöristyviä mammavatsoja esitellään näissäkin blogeissa lukuisten kysymysmerkkien kera. Tässä vaiheessa ja tällaiset tunteet! Kuinka pyöreäksi voin paisuakaan? 
Itse näytin aikoinani lähinnä talitintiltä. Muuten alipainoinen luipero, mutta komea vatsa killotti keskellä. Ei sitä uskoisi nyt!

Syömistä ohjattiin huolehtimaan asiasta "kahden edestä" ja kyllähän sitä sitten toteutettiinkin kun ei muusta tiedetty.

  

Sitten kun tästä vaiheeesta on aikaa, alkaa muista syistä pyöristyvien vatsojen myötä mediassakin uhriaan jahtaava läskikammo. TV suoltaa vaikka mitä pullukkaohjelmaa ja kun ei tule näitä ohjelmia ovat ostos-TV:n tarjoamat apukeinot apuna. Tilaa, tilaa, kyllä niillä joku paikka ohenee, vaikka lompsa. Kivahan se on omalta sohvalta tirkistellä tätäkin asiaa, joku läski siinä puurtaa kuin henkensä edessä. On vaan hirveää katseltavaa - katsotaan kuitenkin ja otetaan samalla vähän suklaata rasiasta. On se niin kamalaa!

Lihava ihminen lakkaa olemasta ihastuttava. Syyllistetään urakalla sekä esitellään ongelmaa yhteiskunnalliseksikin ongelmaksi. Läski ihminenhän haalii varteensa kaikki maailman vaivat. Terveys- sanan synonyyminä tuntuu olevan hoikkuus, jopa laihuus.Aina pitäisi olla jollakin kuurilla, vaikka ongelma ei ole lihavalla henkilöllä itsellään. Hän voi myös olla muita terveempi - ajatella! 

Kahvipöydässä lihavan ihmisen syömisiäkin saatetaan tarkkailla, "Ota nyt vaan, ei se yksi missään tunnu" ... vai tarkoittaako, ota nyt vaan, ei se sussa enää näy...
keskustelut ovat yleensä naisten välisiä. Keskustelufoorum vaatii kyllä luottamuksen ilmapiirin, naisethan eivät ole tyytyväisiä vartaloonsa ja norminäkö asetellaan jokaisessa kahvipöydässä työpisteen malliseksi. Vaikka yöllä herätettäisiin, nämä pulskemmat osaavat kaloritaulukonkin ulkoa. Kakkua voisi tehdä mieli, mutta ojennettuun käten kohdistuvat katseet saattavat tuntua hyydyttäviltä. Voiko tässä kohtaa lihava olla enää mitenkään leppoisa? 

Elämä L:stä ylöspäin on ikuista dieettiä ja pukeutumista halatteihin. Riisuuntuminen laihahkon työterveyshoitajan nenän edessä alusvaatteisilleen oli eräälle ystävälleni suuri kynnys painonpudottamistuen saamiseksi. Vuosikymmenten työstä myönnetään mitaleita työelämässä. Saako vuosikymmenten laihduttamisesta ja dieetilläolosta vaikkapa terveydenhuollon kautta prinikan rintaansa? 

Tässä vouhaamisessa tuntuu unohtuvan sellainen hassu juttu, että me ihmiset omaamme jokainen omat geenimme ja se perimäkin sanelee mitä elämä järjestää. Aineenvaihduntakin on minulla erilainen kuin vaikkapa siipallani. Tuttavapiiriini kuuluu yksi henkilö, joka entisessä elämässään on takuulla ollut kalalokki. Hänen varteensa ei ruoka tartu.

Olen tässä nyt kirjoitellut lihavana naisena olemisesta. Työmarkkinoillakin sen huomaa, muumimammaa muistuttavat jäävät toiseksi. Ei kaikilla lihavilla voi olla muita huonompia meriittejä? Lihavia oli linnan kutsuillakin, joko omista ansioistaan tai puolisoittensa ansioitumisen johdosta. 

Onko mies sitten sen parempi? Miten toimii läskikammo miesten kohdalla? Tuskin mitenkään? Isot mahat hetkautetaan vyön päälle killlumaan. Tuleeko heistä isokokoisina enemmän pomotyyppejä ja karismaattisia karjuja? Iso mieshän näyttää luotettavalta jo kokonsa puolesta...tosin eräs edesmennyt sukulaismies kommentoi omaa vartaloaan, että huono ruokahan se turvottaa.

Pitänee lukea Jyväskylän yliopiston Hannele Harjusen väikkäri "Women and fat: Approaches to the social study of fatness,  naisen lihavuus yhteiskunnallisena ilmiönä ja henkilökohtaisena kokemuksena.

Sitä tai tätä. Ei pidä unohtaa sitä, että näissä läskipuheissa ja -kirjoituksissa on aina puhe oikeasta elävästä sekä tuntevasta henkilöstä.Sanomisien paketointi kaikenlaiseen hyvää tarkoittaviin kääreisiin on joskus tappavampaa kuin suoraan puhuminen. 

Tuleva joulu antaa ohjeita roppakaupalla ruokiin ja kaikenlaiseen hyvään. Tammikuusta pukkaa eteemme kaikki mahdolliset dieetit tipattomasta tipalliseen. Intoudutaan hetkeksi suorittamaan lahjaksi saamilla välineillä jotakin liikunnallista muotoa kun suklaatkin ovat syöty. Me kehäketut ravaamme tässä rundissa kuten olettaa saattaa, mutta mikäänhän ei jousta niin hyvin kuin ihmisen nahka.