Elämäkaaritiedot eivät ole mukavia juoruja vanhuksen elämästä ...

... vaan työkaluja hoitamiseen. Näin minua opetettiin aikoinaan. Jokainen hoitoalaan kuulumatonkin ymmärtää, että ne mieleiset asiat tuottavat hyvää mieltä, mieliruoka ilahduttaa ja ruokakammotus saa edelleenkin väristykset liikkeelle. Tärkeäksi koetut asiat kirjataan huolella, on helpompi ymmärtää ikäihmisen käytöstä, näin sanottiin meillekin. 

Niin minäkin sitten luulin, että näistä monisivuisen pumaskan tiedoista tulisi omaiseni hoidon tueksi hyviä asioita. Varsinkin, kun hoidettava on ollut aika tempperamenttinen jo ennen herran Alzheimeriakin. Vaan mitä tapahtui? 
Olisin voinut ne samat asiat kirjata vaikka Tupoksen ABC:n seinään, tulos olisi ollut oletettavasti sama. Ei niitä kirjauksia näytä kukaan lukeneen...

 Ikäihmisen ollessa hilkkua auki satavuotinen muistisairas, toivoisi tämän elämänehtoon sujuvan ilman suurempia tappeluja ja vääntöjä - vaan tässä on nyt muodostumassa varsinainen sirkus.

"Meillä on nyt ollut sellaisii tilanteita, että ei mikään onnistu hänen kanssaan..." syyttävä katse kohdistuu sohvassa alusvaatteillaan värjöttelevään. 

"Se ei suostu aamulla suihkuun..." 
Eipä kai. Ei se mennyt muistavanakaan mielellään aamulla itseään kastelemaan. Tykkäsipä lillua iltasella pitkään kylvyssä ja nautti lämpimästä suihkusta. Tämä kirjattiin siihen elämänkaariteokseenkin tiedoksi. Ei ole neljään vuoteen toteutunut. 
Yritin jälleen keskustella asiasta, josko vielä kokeilisitte päivän päätteeksi pesuja, jos ei sitten nousi kapinaakaan. Ei ole aikaa, ei ole henkilökuntaa, eikä ole tapana. Kertaviikkoinen suihkuunpääsy, siihen ei ole siis ilta-aikaa. Suihkuunpääsyn väli voi käytännössä siis olla lähes pari viikkoa! 

"Se oli ottanu ryijynkin seinältä peitokseen... se on nyt kaapissa, viekää mennessänne - ei se sitä seinälllä pidä"... (mistäs tiedät?)

Tämä superlaiha, kolme sotaa nähnyt vilukissa paleli herra Alzheimerin hyppysissä. Pitäköön peittonsa kun ei lisäpeittoa anneta. Nukkukoon ryijynsä kanssa, itse sen on tehnyt. Jos sotkee, sitten se pestään. Tuli radiohiljaisuus.

"Se on nyt niin, että pesemisen onnistumisen takaamiseksi on aloitettava joku rauhoittava"...
Herra isä, kertaviikkoinen suihkuun meno vaatisi rauhoittavaa!! 
Kokeilisitte nyt sitä iltapesua, ehdottelen rakentavasti. Vaan se lääke nyt otetaan lääkäripäivänä esille, muuten me emme tee mitään kun se on niin mahdotonta. 

Katson tätä mahdotonta tapausta iltapäivällä klo 15. Siinä se makaa kippurassa ilman peittoa päiväsalin sohvassa. Ilmastointi toimii hyvin ja paitasillaan oleva näyttää olevan kylmissään. Kintut jäiset ja kädet kylmät. Täytyy sanoa, että kurkkuani kuristi, kun houkuttelin häntä liikkeelle etsiskelemään lämmintä ylle. Itsekin joskus tätä työtä tehneenä tunsin suurta myötähäpeää talon toiminnasta. 

Onneksi ulkona oli tarjolla kuoharia, mansikoita ja mustikoita kuka sinne kykeni, ettei talon maine mene.   

Pieruhuumoria...

Joskus se naurattaa enemmän joskus vähemmän, se pieruhuumori nimittäin...

Ihminen on kuulemma kuin leipäpussi, sulkijasta näkyy parasta ennen päivä...

Tähän alkuun ikäänkuin mielenkiinnon sytyttäjäksi kerron teille arvoituksen, johon vastauksen löydätte sitten tekstin lopusta - ellette sitä mahdollisesti jo tiedä entuudestaan ... tiedätte,  mikäli jaksatte sinne viimeisille riveille kanssani kulkea.

"Mies tuli niitylle reppu selässä ja kuoli." Tässä tarinan aloitus. Miten tuossa noin kävi? Miksi mies kuoli? Oliko reppu merkityksellinen? Tappoiko hänet pershäiriöinen sonni? Vai mitä kävi...

No, tuumikaas tätä tovi.

Viime päivinä oli lehdissä tarinaa siitä, kuinka joku matkustaja päästi lentokoneessa sellaisen kuningaspierun, että se ylitti oikein uutisotsikot! Raportoitiin päänsärkyä, huonovointisuutta ja yleistä mielenpahoitusta. Kone piti tyhjentää matkustajista ja näinhän se syy selvisi ihmisen tekosiksi. Ei ollut itse koneessa vikaa...

Maalla kasvaneena sitä jotenkin tottui kaikenlaisiin lemahduksiin ja käryihinkin... välillä niitä oli enempi, välillä vähempi. Hoitotyövuosienkin aikana niitä käryjä ja paukkuja tuli haisteltua vaikkei ne nyt suurta huumoria sytyttäneetkään. Olisihan se kumma, jos se pää ei toimisi, silloihan se vika on jossain!

Pienen lapsen tuotos on selkeästi kakka. Aikuisella se on paska. Suomeksi sanottuna. Vitseissä ja tarinoissakin juttujen taso on noilla määreillä.

Tuota lentokoneessa sattunutta paukkua ja sen tuottamaa kaaosta en voinut nauramatta ohittaa! Jopas tuli pöhinää asiasta. Että oikein pääkipuakin se aiheutti... en muista lukeneeni mistään oppikirjasta ulosteen hajun aiheuttavan pään särkyä... herkkää on kansa. Katsotaan vaikka millaista tosiTV:tä, syödään susit ja ketut, maailmalla on omat hajunsa... sitten tämä tilanne, jonka tietää kohta menevän ohi aiheuttaa uutisoinnin päivälehtiin. Voihan p. 

TV:ssä on jatkuvasti mainoksia pikkuhousunsuojista, vaipoista ja vaikka mistä ... muistanpa kuinka eräs hoidettavani sanoi katsellessaan päivähuoneen TV:ssä lentävistä siivekkäistä siteistä tuollaisten mainosten olevan "noloja". No, varmaan ovatkin, katsojan iän huomioiden. Ennen asioita hoidettiin huomaamattomasti ja hienotunteisesti. Se lentokoneessa sattunut kuningaspierukin olisi imaistu vaikka väkisin sisäänpäin. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että ...

Kainalopierun opettaminen poikalapsille tuntui olevan yhdessä vaiheessa muotia kuten pierutyynyt, joilla sai suvun täti-ihmiset kalpenemaan. Nyt ei niistä havaintoa, eipä silti, että kaipaisin :)

... ja nyt sitten siihen mieheen, joka tuli niitylle reppu selässä ja kuoli.

(Vähän innostuneena tuosta lentokoneteemasta... )

Hän putosi siis lentokoneesta ja laskuvarjon sijaan hänellä oli selkäreppu. Liekö pieraissut siellä hänkin, poloinen?

Kaikenlaista, eikös vaan!

Tuurin Aku Ankka ja muita jänniä kertomuksia

Sateisten päivien huveihin osui erään hyllyn siivous. Sieltäpä paljastui sadepäivien varalle arkistoituja aikakausilehtiä, jotka sitten oli siirretty tärkeiden asioiden tieltä kauemmaksi. 

Mutta mitä löysinkään!

Kahdeksan vuotta sitten aikakausilehti uutisoi juttua siitä, että Tuurin Aku Ankalta silloinen tyttöystävä olisi "näpistänyt" kolmen kuukauden aikana 3800 euroa. Ja siis miten tämä kaameus tapahtui? 

No, kun antaa 10-20 euroa käyttörahaa, jättää tämä nainen ylijäämän ostosten jälkeen palauttamatta - luullen sen olevan naisen omaa rahaa. Voi jesses!! ... kyllä onkin kamala uutinen luettavaksi. Pääasia on, että puhutaan. Jutussa laskeskeltiin, että on taloudellisesti kannattavampaa olla perushoitajana kyseisessä kunnassa kuin Akun tyttöystävänä. "Makunsa kullakin, sanoi Musti kun ...." Kyllä tästäkin uutisesta olin hetken ällikällä lyöty.

Sitten eteenpäin. Vaivaiset kolmetoista vuotta sitten oli saatavilla erilaisia kännykän soittoääniä, kuten jääkärinmarssi, säkkijärven polkka, right here in my arms, naughty girl, nemo...ja paljon muuta. Kännyköiden piristykseksi sai tilata vielä upeita taustakuvia/logoja. "Pömppömaha", "Isäntä", .....vain 0,95 euroa kipale. 

Äänitteet taisivat olla kivoja? Puhelin lallattaa, ettet saa mua hiljennettyä..."Huomaatko, että noi tuijottaa sua, ne huomaa, että oot avohoidossa"..."Tämä ei ole puhelin, tämä on ääni pääsi sisällä"... vain 1,20 euroa!! 

Muistan itse saaneeni aikoinaan ystäväpiirin lähettämänä jonkin pizzerianpitäjän viestin valmistuneesta pizzasta...hyvin hauskaa. 

Sittenpä oli juttu miestoimittajasta, joka oikein itse henkilökohtaisesti kokeili, miltä tuntuu olla naisten rakastamat legginssit jalassa. Olo oli kuulemma alaston. No, voihan vitalis tätä tiedon määrää taas. 

Oikein Jaakko Selin itse innostui asiaa kommentoimaan - pyydettynä. Hän mietti alushousutasolla näitä legginsejä, piti näkemästään, koska toimittajalla oli kuulemma nätit jalat. Naiset tylyttivät toimittajaa. Vanhempi henkilö sanoi, että katukuvassa ei missään nimessä sitten esiinnytä moisissa. Koska kaikki muodot näkyvät. Siis mitkä? Ylhäällä vai pohkeissa? 

Kolmissakymmenissä oleva toteaa, ettei naisten muoti ole aina mukavaa, mutta sitä vain pidetään...

Nuorin naisista toteaa miehen näyttävän juoksijalta. Miksi mies on aina urheilullinen? Mietittiinkös naisista näin silloin aikoinaan?? Naisilla kun tuntuu joskus niitä muotoja olevan aika hurjastikin. 

Millainen auto olet? Testi vuodelta 2004. 

Viisi kysymystä, vastausvaihtohtoja a-d. Sain tasapistein a ja b vastauksia. Joten autona olen jotain Porschen, Jaguarin, Lamborghinin tyylistä yhdistettynä pikku Mazdaan. Väri luultavasti punainen. Mahdun hyvin joka rakoon, helppo parkkeerata. Harvalla on minuun varaa. Minulla pääsee lujaa ja äänekkäästi, muttei kovin pitkälle kulutuksesta johtuen. Kiikun kaakun oli hankinta suhteessa varastetuksi joutumiseen. Varaosatkin olivat kalliita ja kolaroinnin todennäköisyys kolme kertaa keskivertoa suurempi. Hmmm.... ja minä kun luulin, etten käynnistykään ilman täyskaskoa!

Mitä tästä kostuin? Meni niin rattoisasti aika, että isäntä ehti keittää päiväkahvit. 

Samaisessa lehdessä oli juttua ameriikan twiittailevasta Aku Ankasta. Syö tai tule syödyksi - diiliohjelmasta. Tässä jokainen jakso päättyi lempilauseeseen " You´re fired! " ... tämän sanojamies rakastaa lausettaan niin, että olisi kuulemma harkinnut sen patentointia. Conan OBrien puolestaan ehdotti rekisteriin vietäväksi lauseeksi " ei se ole tupee!".... Voi näitä!!

Ja silloin julkaistiin Turu mukulaitte leikei - kirja. Selviää muskreetta ja trisstattamine, jos jotakuta kiinnostaa. 

Kahviaika!

...sen jälkeen vanhat lehdet roskiin... vielä vähän voi silmäillä niitä.