Elämäkaaritiedot eivät ole mukavia juoruja vanhuksen elämästä ...

... vaan työkaluja hoitamiseen. Näin minua opetettiin aikoinaan. Jokainen hoitoalaan kuulumatonkin ymmärtää, että ne mieleiset asiat tuottavat hyvää mieltä, mieliruoka ilahduttaa ja ruokakammotus saa edelleenkin väristykset liikkeelle. Tärkeäksi koetut asiat kirjataan huolella, on helpompi ymmärtää ikäihmisen käytöstä, näin sanottiin meillekin. 

Niin minäkin sitten luulin, että näistä monisivuisen pumaskan tiedoista tulisi omaiseni hoidon tueksi hyviä asioita. Varsinkin, kun hoidettava on ollut aika tempperamenttinen jo ennen herran Alzheimeriakin. Vaan mitä tapahtui? 
Olisin voinut ne samat asiat kirjata vaikka Tupoksen ABC:n seinään, tulos olisi ollut oletettavasti sama. Ei niitä kirjauksia näytä kukaan lukeneen...

 Ikäihmisen ollessa hilkkua auki satavuotinen muistisairas, toivoisi tämän elämänehtoon sujuvan ilman suurempia tappeluja ja vääntöjä - vaan tässä on nyt muodostumassa varsinainen sirkus.

"Meillä on nyt ollut sellaisii tilanteita, että ei mikään onnistu hänen kanssaan..." syyttävä katse kohdistuu sohvassa alusvaatteillaan värjöttelevään. 

"Se ei suostu aamulla suihkuun..." 
Eipä kai. Ei se mennyt muistavanakaan mielellään aamulla itseään kastelemaan. Tykkäsipä lillua iltasella pitkään kylvyssä ja nautti lämpimästä suihkusta. Tämä kirjattiin siihen elämänkaariteokseenkin tiedoksi. Ei ole neljään vuoteen toteutunut. 
Yritin jälleen keskustella asiasta, josko vielä kokeilisitte päivän päätteeksi pesuja, jos ei sitten nousi kapinaakaan. Ei ole aikaa, ei ole henkilökuntaa, eikä ole tapana. Kertaviikkoinen suihkuunpääsy, siihen ei ole siis ilta-aikaa. Suihkuunpääsyn väli voi käytännössä siis olla lähes pari viikkoa! 

"Se oli ottanu ryijynkin seinältä peitokseen... se on nyt kaapissa, viekää mennessänne - ei se sitä seinälllä pidä"... (mistäs tiedät?)

Tämä superlaiha, kolme sotaa nähnyt vilukissa paleli herra Alzheimerin hyppysissä. Pitäköön peittonsa kun ei lisäpeittoa anneta. Nukkukoon ryijynsä kanssa, itse sen on tehnyt. Jos sotkee, sitten se pestään. Tuli radiohiljaisuus.

"Se on nyt niin, että pesemisen onnistumisen takaamiseksi on aloitettava joku rauhoittava"...
Herra isä, kertaviikkoinen suihkuun meno vaatisi rauhoittavaa!! 
Kokeilisitte nyt sitä iltapesua, ehdottelen rakentavasti. Vaan se lääke nyt otetaan lääkäripäivänä esille, muuten me emme tee mitään kun se on niin mahdotonta. 

Katson tätä mahdotonta tapausta iltapäivällä klo 15. Siinä se makaa kippurassa ilman peittoa päiväsalin sohvassa. Ilmastointi toimii hyvin ja paitasillaan oleva näyttää olevan kylmissään. Kintut jäiset ja kädet kylmät. Täytyy sanoa, että kurkkuani kuristi, kun houkuttelin häntä liikkeelle etsiskelemään lämmintä ylle. Itsekin joskus tätä työtä tehneenä tunsin suurta myötähäpeää talon toiminnasta. 

Onneksi ulkona oli tarjolla kuoharia, mansikoita ja mustikoita kuka sinne kykeni, ettei talon maine mene.