Jouluvaikeuksia...

Jouluvaikeus se on minullakin. Tämä aika on niin vaikeaa - kun pitää olla kertomatta vaikkapa lahjoista tai muista jouluun liittyvistä yllätyksistä. 

Olen aina rakastanut kaikkea juhliin liittyviä valmistelutöitä, se on oikeastaan palkitsevampaa kuin itse kekkerit. Suunnittelussa ja siihen liittyvässä tunnelmoinnissa on jotain maagista. Samaan aikaan tunnen väsymystä kaikesta väkertämisestä, mutta mieli on kuin keväisellä peipposella aina jonkun asian valmiiksi saamisesta.

Käyn mielelläni kaikenlaisissa "jouluntuoksuisissa" paikoissa katsastamassa toisten tekemisiä. Ideoita imemässä ja miettimässä mikä meille istuisi... kuten  nytkin minulla on tuolla nurkantakana iso projekti, jonka itselleni (ja siipalleni) luvanneena paljastan vasta aattona. Vitsi, kun olisi ihana kertoa siitäkin!

Olin tässä hauholaisessa Alvettulan koulussa vähän niinkuin työtehtävissä katsastamassa koulun 130 vuotisjuhlaa. Ajatelkaapas nyt asiaa, koulurakennus on ollut toiminnassa tuollaisen ajan!! Tänä päivänä kun luemme lehdistä jatkuvasti koulujen sisäilmaongelmista ja tilojen lopettamisesta sinnittelee tämä piskuinen koulu 48 oppilaan opinahjona. Tilaa on postimerkin verran toimia vaikkapa käsityöluokkana, eipä haittaa. Sopu antaa tilaa ja homma toimii. 

Tunnelmallinen juhla toi mieleen koulujen kuusijuhlat vuosien varrelta. Samaa kihisevää jännitystä pienillä esiintyjillä, vanhemmat kurkottelivat kaulojaan nähdäkseen oman mukelonsa vilaukselta ponnekkaassa kuoroesityksessä. Juhlanjälkeisessä kahvituksessa oli vapaus jo käsin kosketeltavaa ja korvin kuultavaa. Tungos kuin linnanjuhlissa ikään. 
Ulkona tuprutteli isoja lumihiutaleita, rakennusta valaisi entisen oppilaan luoma valoteos. Herkistävää.

Palatakseni tähän vaikeuteen olla kertomatta vaikkapa hankituista lahjoista... joopajoo. Kyllä siihenkin harjoitus tuo taitoa, vuosi vuodelta kykenen paremmin "istumaan naamani päällä" ... eli en paljasta hankintojani. Mutta sen voitte uskoa, että kirvelee ja pahuksesti - kun tekisi niin mieli kertoa! Kääröt ovat niin ihania tehdä, miettiä lahjansaajaa ja tehdä niistä saajansa "näköisiä". Niin sisältönsä puolesta kuin päälliset.

Tuttavani, käsityöherkkä henkilö, kertoili kutomisistaan. Vaaleanpunaisia pieniä sukkia viritteli jouluvalmiiksi.... ja minulle iski jouluvaikeus!  Nyt siinä muodossa, että olisin halunnut minäkin kutoa pienet vaaleanpunaiset kaikilla ruusukkeilla. Vaan ei ole tässä enää sellaisia saajia. Viimeiset sukat pakettiin tein juuri, 46- numerolla. Auts!! ... nythän minä jo paljastin jotain taas. 

No, päätin sen, että teenkin sellaiset vaaleanpunaiset juhannussukat eräälle pienelle neidille ... ja jouluvaikeus oli kohdaltani tipotiessään! Voi että ... pian aloitan! Kuten huomasitte, taas tuli paljastus. 

Nyt vaan viritellään viimeisiä juttuja ja sitten se onkin käsillä... 
Sitä ennen hyvä Tuomas tuopi meillä joulua ja muuta mukavaa. 

Ihanaa joulunodotusta teille muillekin!