Työpaikan aikuislapsi

Työpaikoille valikoituneet aikuislapset pyörittävät omaa työperhettään (työkavereitaan), työvanhempaansa (työnantajaa) oman halunsa mukaan. Syntyypä mielikuva lapsesta marketin karkkihyllyn edessä,  polkee jalkaa ja kirkuu kun ei mitään tänään ostettaisi. Osuu yksiin tässä tapauksessa hyvin.

Vastuunottoa omista työtehtävistä ei ole, eihän lapsi vastaa mistään. Miksi ei työnantaja tehnyt mitään! 
Sama vastuuttomuus kohdistuu työssä ollessa heillä omaan itseenkin. Suu mutrussa maristaan työvälineistä, ilmastoinnista, tyhy-päivien sisällöstä, koulutuksen puutteesta ja vaikka mistä. Auta armias, kun niitä on tarjolla, ei ne enää kiinnostakaan. Lapsi haluaakin jotain muuta!

Mikäli kustannuspisteessä sitten sattuu jonkinlainen moka ei ole kummoinenkaan ihme, että lapsi etsii syyllistä vaikka kivensilmästä, " toi se oli"... ei koskaan syyllistä itsestä löydy edes peiliin katsomalla. 

Lapsi sairastaa usein tarviten huomiota ja hyyssäämistä vanhemmaltaan, siis esimieheltään tai työnantajalta ylipäätään. Sairauslomia pukkaa ja toki omaehtoista kuntoutustakin - mikäli sen työnantaja maksaa ja antaa työajalla käydä. Ymmärrystä pitää löytyä, " kun se raukka on aina sairaana". Työkaverit ovat kuppauksen kohteena, tekevät ne hommat, joita tämä lapsi jättää tekemättä. Lapsi valikoi aina makunsa mukaan. 

Työpaikalla lapsi saa kiukutella vapaasti, sillä hänellä  on paha mieli. Miksipä ei, tämän työpaikanhan piti olla se hyvänolon tyyssija, jossa saavutettuna etuna työnantaja toimii huolehtivana äitinä tarjoten siten erilaisia etuuksia. Vaikkapa niitä sairauslomia. Tai ikiaikaisena "Leelian lepotuolina" kuuntelemassa tämän lapsen nillitystä väärinkohtelusta, epätasa-arvosta, työnantajan häneen kohdistamasta paineesta, työkavereiden laiskuudesta ja vaikka mistä... paras leikkikaveri hänelle tuntuu olevan luottamusmies. 

Lapsi lähtee harvoin työpaikan järjestämiin koulutuksiin, sillä hän on täydellinen tietoineen jo nyt. Mikäli sitten sellainen ihme (sitä nyt on harvakseltaan) kuitenkin tapahtuisi, että lapsen tiedoissa on vajetta ja pitäisi jotain tehdä, on syy aina siinä vanhemmassa (työnantajassa) kun ei ole taaskaan mitään järjestänyt. 

Raskaita ovat päivät lapsenhoidossa niin työkavereille kuin esimiehellekin. Tämä lapsi ei koskaan kasva aikuiseksi. Heiltä kun puuttuu lapselle kuuluvia parhaita taitoja - oppimisenhalu, lapsen ihana uteliaisuus elämään ja tahtotila suoriutua itse. Passiivinen paska, jos asian tiivistää lyhyeen. Mankuna vaan kuuluu.... ja esimies miettii oman koulutuksensa puutteita ... ehkä lastenhoitoalaa vielä, kun olo on kuin tarhan tädillä. 

Uskoisin kotioloissa näiden lapsien väsyvän myös perheeseensä ja sitten pitää saada omaa aikaa ja lähteä virkistymään ilman perhettään jonnekin... 

Miespuoliset menevät kalastamaan tai mökille, naisilla tyttöjen viikonloppua pukkaa... tai ruskaviikoille pohjoiseen (eri aikaan, tietty) mikäs siinä, jos helpottaa. Yleensä ei.