Koiranomistajaksi ryhtyminen oli ihana asia!
Harkittua vai ei...no, jokseenkin kyllä. Pari vuosikymmentä omistimme kissoja kolmin kappalein. Viimeisen hännän heiluttajan kuoleman myötä päätimme, ettei sitten kissoja enää. Näin tapahtuikin.
Tuli koira.
Eikä ihan mikä tahansa koira. Tuli käppänäpoika kaikilla mausteilla. Tämä räksyttämätön malli sopii meille vallan hyvin. Pitää aktiivisessa liikkeessä ja toimii kuuntelijana oikein mielellään.
Maaseudun koiraksi sopii hyvin. Ei pelkää vettä, eikä outoja ääniä metsän suunnalta.
Sen sijaan on saavuttanut jälkikoirankin ominaisuuksiin kuuluvia piirteitä. Jänisjahtia suorittaa.
Tosin, maalla olevana ja luonnon jälkiä seuraavana, epäilen joidenkin niiden pihapiiristä kadonneiden koirien päätynneen runsastuneen ilveskannan paisteiksi. Surku.
Valtava bisneskin pyörii tässä. Lelut, vaatteet, muona.... pörssissäkin sitä lemmikkihommaa tapaa. Kauppa käy, nyt varsinkin, kun koronan takia kotosalla aikaa vietämme. Parastaanhan kaikki vanhemmat yrittävät... niin lemmikkienkin kohdalla asiat ovat.
Jaksamista kaikille siellä!
Rapsuttakaa sitä naapurin koiraa, tai edes huomioikaa se silloin, kun pieni koira yrittää teitä tervehtiä. Ei niissä kirppuja ole, eikä omistajakaan ole teille kahville tulossa... sosiaalinen hetki koiralle, pliis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti