Huumorilla voi ällöttävästi loukata toista, kätkeä sanansäilään myrkyllisen iskun - ikäänkuin hauskan asian varjolla. Kukapa siitä nyt saisi loukkaantua kun vitsiä tässä puhutaan!
Miksi sitten aina pitäisi työpaikallakin olla "kivaa"? Miksi pitäisi saada valita ne hommat, jotka ovat "kivoja" (kukas tekee ne epämielyttävät hommat?) ja miksi aina pitäisi valojen olla värikkäitä ja musiikin soida? Kestämmekö sellaista hemmoa, joka ei naura jutuillemme, on omissa oloissaan, eikä syty aamun sarjakuvista mitenkään?
Minua itseäni naurattaa tilannehuumori! Oletettavasti aina joskus osaan nauraa myös itsellenikin...
On aivan pakko kertoa seuraava tarina elävästä elämästä.
Eläkeläismieheni ajelee minut aamuisin autollaan työpaikalle ja ilokseni noutaa vielä iltapäivällä kotiinkin. Niin oli sinä yhtenä päivänä suunniteltu, jolloin TÄMÄ JUTTU TAPAHTUI.
Iltapäivällä lähtiessäni työpisteestäni, olin aikamoisen uupunut. Silmät särkivät kuin TV-mainoksen naisella ja mielessäni vielä kävin läpi työasioitani ajatuksissani.
Kuuliainen mieheni oli parkkeerannut autonsa jälleen paikoilleen. Ilahduin huomatessani mieheni löytäneen raitapaitansa kaapista ylleen. Vaatteessa kun oli ollut niin monta vikaa.
Siinä minä sitten nakkasin apukassiani Volvon takapenkille... mutta! Silmäni sattuivat penkillä killottavaan lippalakkiin. (Mikäs perkuleen lippalakki tuo on?) Vilkaisin selkänojan yli kuskin penkille, josta minua tarkasteli aivan vieras mies! Oops!!
Se on muuten äärettömän nopeaa toimintaa kun koettaa keksiä jotain kätevää selitystä tilanteeseen. Olin menossa saman vuotiseen, saman väriseen ja "meidän ruudussamme" olevan auton kyytiin. Sopertelin ensin jotain väärästä autosta, huonoista hoksottimisistani ja vaikka mitä. Mies naureskeli, että hänkin hieman ihmetteli millä välillä vaimo oli uuden valkean takin hankkinut. Minulle valkeni tilanteen huvittavuus, olinpas tikahtua nauruuni.
Nauruani lisäsi seuraavana päivänä molemmat työtoverini, jotka kertoivat iloisesti tervehtineensä "miestäni", joka osoittautuikin aivan joksikin muuksi henkilöksi.
Viikon verran riitti hauskuutta tästäkin asiasta ja minulta kyseltiin tuppautumisistani vieraisiin autoihin.
Kyllä minua sitten naurattaa kaikenlaiset opaskyltitkin, kuten tämä tässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti