Kallispalkkaiset konsultit luovat visioitaan ja tutkivat porsaanreikiä organisaation sisällä. Aina on parantamisen varaa. Porsaanreikä oli sellainen sana, jota käytettiin laajasti eräässä isossa firmassa. Miespuolinen (luonnollisestikin) päällikkö epäili aina sopivin välein, että asiassa kuin asiassa on oltava joku porsaanreikä. Sitten kun näitä esiin nousevia porsaanreikiä ilmestyi oksennukseen saakka työtä tekevien korviin, tapahtui juuri, mitä sitten tapahtuikin.
Pikkujouluthan ovat tunnetusti paikka, johon vuoden aikana lataantuneet sanomiset sitten asetellaan boolin voimalla kaikkien kuultavaksi ja nähtäväksi. Niinhän se sitten kävi. Juhlat etenenivät suunnitellusti ja päästiin loppuhuipennukseen muutaman epäonnistuneen tiputanssin jälkeen, nimittäin pikkujoulupukin tuloon lahjapusseineen.
Pienten lahjojen joukossa oli nimetty lahja tälle porsaanreikäbossille. Ja, arvatkaapas mitä! Hän sai kauniin purkillisen tuoreita, vartavasten teurastamon pojan paketoimia porsaanreikiä. Tähän sitten päättyi tarina porsaanreikä-jutusta siinä firmassa...
Moni viettää työaikansa peläten muutoksen tuloa samalla toivoen, ettei mihinkään mistään kohdin kosketa. Vaikka työpiste lopettaisiin, on ainoa toivo, että saisi olla siinä missä on ja ettei tarvitsisi mitään uutta opetella. Ollaan kuin se kuuluisia venäläinen lossivahti työssään, vaikkei lossia ole ollut enää vuosiin...
Toisaalta, eipä sekään työryhmässä viehätä, että joku on ikuinen sähköjänis suoltaen ideaa ja muuttaen asioita mennen tullen. Yleensä hän on vielä kova puhumaan, tehostaen asioita käsin huitomalla ja on lisäksi aina oikeassa. Omasta mielestään.
Tila on äkkiä täynnä ja väki miettii miten tämän tyypin kauniisti nostaisi oven toiselle puolelle kuin Retu Kivinen koiransa Dinon.
Tässä on meidän vieraileva persoonatreenarimme, joka tässä arjessa antaa panoksia jaksamiseen ...eikös olekin ihana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti