Meillä maalla kesäkekkereissä se näkyy varsin hyvin. Laittaessani ruokaa väki pyörii ympärillä ja juttelemassa, mutta kun kaikki on katettu, tämä samainen porukka katoaa kuin varpusparvi. Kutsun ja kutsun, eikä kukaan olisi se ensimmäinen. No, mikä tässä nyt sitten maksaa? Kursaillaan oikein urakalla. Missä onkaan ammattikehtaaja, joka tulisi pelastamaan asian?
Tällainen ammattikehtaaja pitäisi olla jokaisessa sukutapaamisessa paikalla. Hän olisi se, joka menisi ekalla pyynnöllä ottamaan ruokaa ja kahveeta, mutta hän olisi myös se, joka uskaltaisi katseista huolimatta ottaa sen viimeisen kakunpalan. Juuri sen palan, jonka jokainen ympärillä olevakin haluaisi - mutta kun ei nyt viitsi olla se ahnein.
Voi vitsi sentään, kyllä kuitenkin mieli tekisi...
Tein muuten gluteiinittoman kakun, ihan omin avuin "musta tuntuu, että tuo määrä riittäisi"- periaatteella mitaten...:
2 dl vettä
paketti taatelia
----------------------> keittele soseeksi
laita 150 g voita sulamaan joukkoon
lisää 1 banaani muussattuna
lisää 1 dl kermaa
sekoita 3 dl mantelijauhetta
1,5 dl perunajauhoa
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ja lisää samaan kattilaan
vuoka n. 1,5 l (tee täytekakkuvuokaan, saat mutakakun tyyppisen...)
paista 175 asteisessa uunissa 50 minuuttia
kermavaahtoa, vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tms... ynnä mansikoita.
tässä ei meillä tarvittu ammattikehtaajaa... niitä oli omasta takaa.
Sitten vielä löysin lehdestä "ylimääräisen laupeuden riemuvuosi" - jutun... siinäpä mietittävää kakun ja kahvin kanssa. Hmm..
... eikä se nyt liity tuohon alla olevaan mitenkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti