Matkalla jossakinpäin Suomea...

Lapsuudessani näitä tiedotuksia luettiin radiossa ja se aina säväytti. Mitä on tapahtunut! Tällaisena aikana, jota nyt elämme on varmasti kummallista ajatella, että aivan taviksen tasoisia kansalaisia tavoiteltiin radiossa. Puhelimet olivat vielä kiinteitä, eikä niitäkään ollut joka torpasssa. Reissussa oltiin silloinkin ja elämässsä tapahtui. Tuskin ne yhteydenottopyynnöt olivat mihinkään mukavaan tapahtumaan liittyviä....

Meidän pohjoisen turneemme kuukkeleiden maailmaan alkoi kuitenkin Joensuusta. Sinnepä oli matkaa...

Savonlinnassa muistin alakoulun luokkaretken ja yöpymisen sisävesialuksessa. Kerni(muovi)pinnoitteiset laverit ja kertakäyttölakanat. Tuleva tuhkarokko silmätulehduksineen. Olavinlinnaankin mentiin silloin paatilla. Hieno reissu!?

Nyt oli hienoa ruokapaikan nuoren tarjoilijan paikallismurre, jolla hän meitä ilahdutti. Ruokakin oli erinomaista. 

Joensuu oli minulle myös vierasta aluetta. Meillä nuorison edustaja opiskelee siellä ja syystäkin pukkasimme itsemme sinne kyläilemään. 

Täällähän oli vaikka mitä...

Botaniassa oli upeita perhosia,väri- ja kokovalikoimaa riitti. Suosittelen käyntinne kohteeksi.

Voi, kun olis viulu... 

Niin, ja siellä Joensuussa oli kahvila nimeltä Hyve ja Pahe.....siellä sitten syömään niitä suklaakakun viipaleita, niistä ei valo paista läpi. 

Joensuussa lueskelin paikallista Karjalan heiliä ja siellä oli monenlaisia tarinoita, hyvä juttu etenkin kouluruokailusta. Lehtikuvassa muutama nuori neitonen, joiden lautasille oli eksynyt hieman perunaa, näkkäri ja lasi vettä viereen. Ruoka kun oli "outoa". 
Toimittaja ehdotti, mitä jos koulun matematiikan tunnilla laskettaisiin seuraavalla kerralla "ilmaisen" kouluruuan todelliset kustannukset per oppilas. Arvostaisiko sitä sitten enemmän? Oikein hyvä idea, kannatan. 

Yövyimme hotellissa ja hämmästyin sellaista seikkaa, että siivousta ei tehdä hotellivieraiden vaihtuessa nurkasta nurkkaan,  paitsi jos pyydetään "allergiasiivousta". Laukkuni nimittäin heilahti permannolle ja tavarat menivät mikä minnekin. Löysin vuosisadan villakoirat häntineen... oli kiva kerätä omaisuuttaan. Rahit ja jakkarat olisi pitänyt pitää paikoillaan. Tämä siivoustyyli on kuulemma normaalia. Kyse ei ollut mistään pikkuhotellista vaan laadukkaana pitämästäni ketjusta. Kaikenlaista.

Muuten oli mukava huomata, että aamupalalla löytyi paljon paikallisia herkkuja. Leipääkin oli osattu tilata ei-vaasanvaasanilta. Muikkuja, karjalanpiirakoita...

Sodankylässä oli linja-autopysäkit näin somia... samalla mallilla oli joitakin postilaatikoitakin tehty. (Eikä graffiteja)

Puolukoitakin poimimme talven varalle näillä kulmilla. Kunnon tauko on aina paikallaan kun reissussa ollaan.

Saariselkä oli entisensä, ellei vieläkin isompi. Se alkaa muistuttaa pohjoista mallia etelän turistikohteesta. Kaupunki keskellä ei mitään. Toinen toistaan suurempia hotelleita nousee alueelle, suuria kelohonkamökkejä rinteillä, varsinainen valokylä. Paljon turisteja ulkomailta, japanilaiset ostavat kassit pullolleen vaellusvarusteita ja ihailevat avaruutta Kaunispäällä. Kaunispään munkkikahvit pitää kaikkien kokea. Munkeilla on kokoa, taas jaksaa olla keskellä villiä luontoa. 

Hotellit olivat ääriään myöten täynnä. Mekin saimme huoneen vanhasta siivestä, jossa verhot olivat samat kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Pöytäpuhelin oli vanha Siemens 70-luvulta, ei bideetä... askeettista. Silti reissumme kallein huone! (Emme varaa etukäteen mistään mitään, menemme aina tuulenhuuhtomina... ja saamme mitä on jäljellä)

Yksi yö meni ulkonakin. 

Lappi on silti näkemisen arvoinen.

... ja sinne pitää palata aina uudelleen!