Uneton Seattlessa... ei kun minä ja meillä!

                             Uneton ... ei nukuta... eikä vieläkään nukuta... 
                                  Tuttua, kun sitä jatkuu yöstä toiseen.
                        Sumussa ja humussa, väsyneenä ja kelloa tarkistellen. 
                      Töihinkin pitäisi jaksaa nousta parin tunnin päästä. 
                                                          Apua! 

Parin valvotun yön jälkeen tuli mieleeni edellinen, tuo todellinen unettomuuskauteni. Kohta puolisen vuotta olen nukkunut oikein hyvin, se on kuin lahja ja olen asiasta hyvin kiitollinen.
Se aikaisempi elämä otti niin hengen päälle ettei hyväkään tosi.  

Mitä se silloin olikaan? Silmän puolitangossa hiipparoiden nukkumaan, oletusarvona tietysti, että kylläpäs nyt nukuttaa. Välillä nukuttikin, sitten juuri ennen simahtamista se tapahtui!
Muistipoliisi hyökkää unen käsikirjoituksen marginaalista kyselemään:

"Ekkai sä ny vaan nukkumaan ala!! 
Onks kaikki jutut hoidettu? Mitäs meinaat sillekin asialle tehrä?"

Siinähän se sitten. Unien käsikirjoitukseni sivu oli taas tabula rasa, en näekään ihania, elvyttäviä unia. Enkä mitään. Alan vatkata asioita, joiden merkitys yön pimeinä tunteina saavat siivet, muuttavat muotoaan muurahaisesta mammutiksi. Toisinaan (sekin pitää muistaa) ratkaisukin löytyy. Tästä syystä pidin kynää ja lehtiötä yöpöydällä - aamulla ei ratkaisuja tullut mieleen. Korkeintaan ajatus siitä, että taas pitää jaksaa tämäkin päivä ja jospa tätä unettomuuutta jatkuukin pidempään - miten jaksaisin? Unettomuudesta oli vaikea puhua kellekään, koska tuntui, ettei kukaan muu kärsi tällaisesta vaivasta. Hoitajakoulutus ei asiaa auttanut, potilashan olin itse. Kelle siitä olisin puhunutkaan??

Sänky muuttui paistinpannuksi, peitot ja tyynyt olivat vääränlaisia -  oli lähdettävä evakkoon. Huonoina kausina oli aivan sama millaiset olivat "unihygienia"-asiat, niillä ei ollut olooni vaikutusta. Kaikki oli nupin sisällä. Ei vaan nukuta.Päivällä sitten valvomisesta rytmihäiriöitä. Elä siinä sitten. Elää piti sen vieruskaverinkin, joka eli yöelämäänsä vatkaimen vieressä...

Onni on siis siinä, että saa nukutuksi kunnon yöunet, joiden elvyttävä vaikutus on niin merkittävä. Ennen sanottiin sen olevan kuin rahaa laittaisi pankkiin. Olen aivan samaa mieltä. Tämän puolivuotiskauteni energisemmän jakson olen kokenut hyvin nukuttujen unien jälkeen, ehdin "kylälle ja kirkolle", teen asioita, joita ennen vain suunnittelin mutta ennen kaikkea - voin hyvin!

Tämä nyt kokemani johtuu (uskoakseni) puhtaasti jomottavista nivelistä sekä ihmeellisistä kipeytyneistä piilolihaksista aivan oikeiden töiden jälkeen. Muistipoliisi ei nimittäin huutele enää mitään, on varmaankin siirtynyt jonkun toisen henkilön unikäsikirjoituksen marginaaliin kummittelemaan.