Olen hullaantunut Instrgramin kuviin ja laitan niitä mielelläni itsekin sinne. Minusta on ollut jokseenkin outoa huomata, että omalla nimellään kommentoivia tai "tykkääviä" on vähän. Mistä se kertoo?
Miksi oma nimi pitää salata?
Pelko jostain "tyypistä", josta ei pääsekään eroon?? Onko nimimerkin, eli sen instanimen turvin helpompi lähestyä? Onko niin, että omalla nimellään olevaa ei voi "tykätä" samoin kuin jotain kaalinhajua, valkoruusua tai jotain mystistä numerosarjaa... kasvoton nimimerkki ainakin minua hämmentää. Onko nimimerkin takana olevalla jotenkin vahvempi olo, olemalla kasvoton ja tunnistamaton?
Palautteitakin on helppo jättää erilaisiin tilanteisiin liittyen firmojen palautesivuille nimimerkin turvin. Tai ylipäätään sähköisesti. Onhan se aivan toista, kuin esiintyä omana itsenään, nimellään. Toisaalta siinä on hyväkin puolensa, joku rikollinen asia saattaa selvitä näin, eikä tarvitse pelätä esille tuloa.
No, vielä palaan tähän nimimerkkiin. Muistan vuosien takaa erään nimimerkin, jonka teksteissä oli itua ja niitä oli mukava lukea - mutta kun minua alkoi kiusaamaan, onko kyse miehestä vai naisesta... sitä en pystynyt nimimerkistä utsimaan. Enkä sitä tiedä vieläkään. Jotenkin kasvottomuus aiheutti mielenkiintoni herpaantumisen.
Busseissa, junissa, lentokoneessa, kauppakeskuksissa ja vaikka missä kansa kuitenkin jakaa puhelimessa ollessaan kaiken tiedon myös ympärillään oleville. Tuntuu niin hassultakin, että sitten tuolla jossain toisessa kohdassa salataan minää jonkun satumaisen nimimerkin taakse.
Itselleni en löytänyt mitään niin hyvää nimimerkkiä, joka olisi ohittanut oman nimeni... joten olen siis omalla nimelläni. Totta puhuen, en juurikaan pitänyt siitä vaihtoehdosta. Katsotaan nyt sitten, saanko paljon häiriöitä.
Edelliskerran häiriöt netistä johtuivat muista syistä, mutta kaikesta pääsee eroon tekemällä liikkeitä. Vähän surettaa, miten pärjäilee tyyppi nimeltä Henry Rose, joka olisi aikoinaan niin ilahtunut saadessani minulta edes jonkinlaisen viestin. Voi sitä Henryä, nyt ainoa viesti taisi olla, ettei sähköpostia voida toimittaa perille... tuskin kuitenkaan herra Rose pitkästyy, hänellähän ovat verkot viritetty laajoille vesille.
Sen sijaan "ulosotolla" uhkaavat kirjeet Lontoosta ostamieni korujen johdosta päätyivät roskapostien kaatopaikoille. En ole tiettävästi käynyt kyseisissä koruliikkeissä, ehkä kyseisessä valtiossa ja liekö niitä puoteja olemassakaan, joten hui-hai. Perintätoimistotkaan eivät lähesty sähköposteissa. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Mutta leikkiessä kannattaa olla tolkun ihminen, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.
... ehkä tähän pulllipkauteen paremmin liittyvät nimimerkit ja instanimi?
...ja sitten Sinulle, joka tänne asti jaksoit lueskella ojentuu tämä virtuaalinen kukkakimppu piristämään harmaata päivää. Kevättä kohti olemme menossa, oikealla kukonlaukalla sunnuntaiterveisin, Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti