Turhia lupauksia

"yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista" - lupauksia ja uudenvuoden päätöksiä...

Vuodenvaihteen ikimantraan liittyy tämä lupausten teko. Muistuttaa aneitten ostoa tai katumusharjoittelua... 
Kuntosaleille taitaa olla jononsa? Jaksetaanko sitä harjoitusta sitten pidempään? Monta alkua ja loppua siinäkin asiassa on varmasti nähty. 
Sitten päätetään "yhteisesti", ettei osteta lainkaan suklaata ja muita herkkuja... vaan miten on... kauppiaan pentele on laittanut suklaat -50%, ostettavahan sitä on, kun halvalla saa! Jos vaikka annetaan lapsille tai viedään kyläreissulle tuliaisina - (tai syödään itse sitten loppujen lopuksi). Vuosikymmeniä taaksepäin joulun ajan syöminen oli varmasti erilaista, muulloin niitä herkkuja ei nähty juurikaan. Tänä päivänä olen pannut merkille, että syöminen ja juominen on saanut uudet raamit. Viinilasillinenkin alkaa kuulua jo arkiviikkoon, rentouttamaan, eikä ulkona syöminenkään enää ole ylellisyyttä.  
Ja seniorit tissuuttavat entistä enemmän, mikäli on juttuihin uskomista.

Työpaikkojen kahvihuoneissa vedellään viimeisiä konvehteja - salaa. Tarjottaessa kieltäydytään. En voi nyt ottaa, olen sokerilakossa.(Jonnekin karkit vaan katoavat, yksi kerrallaan) Just.  

Tipaton tammikuu mykistää seuraelämän. Kuulemani mukaan helmikuun iltoihin on jo ajanvarauksia, "kun sitten taas voi jotain ottaakin"... Eihän sitä saunailtojakaan nyt muuten voi pitää. 

Suklaan, muiden herkkujen syönnin ja viinan juonnin lisäksi minua mietityttää sukulaisille ja ystäville annetut lupaukset ja niiden toteutuminen. Luvataanko käydä "heti kun pyhistä selvitään", "tullaan sitten lomilla" vai luvataanko mitään? Aineettomia lahjoja annettuna - "pesen sun ikkunat sitten suvella"...
Onko mummot ja papat pelkkiä lompakoita, joiden luokse mennään euronkuva silmissä vilkkuen? Enosetä siellä pohjoisempana istuu turhaan kylän ainoan lankapuhelimen kyljessä kuulostellen, jospa soittaisivat kun ei korttiakaan tullut....lupasivat tosin jo kesällä poikkeilla. (Vaan sanoivatko minkä vuoden kesällä?) Miksi hän ei enää kiinnosta jälkipolvea??Menisivät nyt, ei se pappa siellä enää montaa vuotta istuskele odottamassa. 

Olen ajatellut, että jos kaikkea harrastaisi kohtuuden rajoissa, voisi elämä olla helpompaa meille kaikille. Itsekin tosin olen lupaillut käydä kylässä yhdessä jos toisessa paikassa, enkä aina ole perille päässyt. Se suorastaan nolottaa. Tätä kohtaa pitää vielä petrata vuonna 2017.

Mutta, pian syödään pääsiäislammasta, vietetään vappua. Alkaa lomakausikin juhannuksineen, rapujuhlineen. Pääsemme taas rytmistä kiinni ja laskeudumme taas uuteen jouluun kaiken hössäyksen vauhdittamina. Jouluhan on vain kerran vuodessa, juhannus joka vuosi. 

Loppuun pitäisi sanoa jotain isänmaallista Suomi 100 - ajatuksella...

                      " ohjelma jatkuu mainosten jälkeen!"

Jaksakaa vielä loppiaisen aika, sitten paha Nuutti taas vie joulun pois.