Mihin se mummo kuolikaan?

Muistatte kaupunkilegendan hautajaisista, joissa pikkuinen mukelo alkoi kysellä tilaisuuden luonnetta. Kuultuaan, että mummo on kuollut ja hautajaisia tässä pidetään, oli tokaissut, että kukas sen ampui??

Tuota asiaa nyt puoltaa se, että TV:n ohjelmat ovat joskus lapsien silmissäkin sitä, että muuta syytä kuolemaan ei ole kuin ampuminen. 

Kahlatessani noita digiarkistojen sivuja läpi, kävin myös etsimässä edesmenneitä sukuun liittyviä tietoja kuolleittenkin osalta. Kuolinsyitä oli kirjattuna kaikenlaisia. 

Surullista oli lukea pienten lasten menehtymisestä hinkuyskään, kovaan kuumeeseen, rokkoon tai muuhun tautiin, jota nykyään pystytään hyvinkin hoitamaan. Sijoitetuista lapsista ei ollut aina kuolinsyytäkään merkittynä, sekin kertoi jollain tapaa ajalle tyypillisestä suhtautumisesta näihin onnettomiin, joita kaupattiin taloihin elätettäväksi. 

Nelikymppiset kuolivat mm.  "laakiin", hukkuivat tai keuhkotautikin oli riesana. Ikääntymiseen liittyvät kuolemat alkoivat kuusissakymmenissä. 

 Tuohon tutkimaani aikakauteen liittyen ei juurikaan kylillä matkusteltu paikasta toiseen. Sen näki punatautiin sairastumisista. Vain kylä kerrallaan näytti väkeä menehtyneen siihen. 

Uimataidottomia oli aikuisissa sekä lapsissa... vesi vei monta.

Kirkon merkitys oli ajalle tyypillistä. Se, jos mikä lajitteli kylän väkeä saavutusten mukaan. 
Muistan isoäitini kertoneen, että hänen nuoruudessaan vainajat tuotiin veneellä kirkolle kesäisin. Vanha ruumishuonekin on vielä muistona ajoista, jolloin ei kylmiöitä tunnettu. Isoäiti kertoi, että toiset vainajat jo haisivat pahasti. Tämä seikka kummeksutti minua, koska ajattelin valkeiden juhannusruusujen tuoksun olevan vainajan hajua. 
Niitä ruusuja kun oli rakennuksen ympärillä kasvamassa ja käyntimme ajoittui kukinta-aikaan... asia selvisi sittemmin. 

Nuorenpuoleisen miehen kohtalokin mietitytti historiaa kahlatessani. Hirtti itsensä, tuo kurja. Kirjurin kynä oli laittanut selvityksen, että kyse oli vapaalla suomennoksella "köyhä, kuin kirkonrotta". Rutiköyhä mies, oliko elämä nyt nollapisteeseen päätynyt ja mistä syystä? Eipä ollut siihen aikaan tukimuotoja tiedossa tahi saatavilla.

Vähän perinteisempääkin vaivaa...Pistikö rintaa sydänperäisesti? Vai oliko kenties piston takana sepän takoma lieku? Ei kerro kirjurin kynä. 

Oman sukuni juuriin mennäkseni löysin sieltä yhden kuolinsyyn, joka tuntui tämän päivän elämään hirmuiselta. Vähän yli nelikymppinen mies oli mestattu !  Olipa taustalla sitten mitä tahansa...niin
Kaikkea löytää menneisyydestä, eikä se todellakaan aina ole mikään huvimatka.