Otetaan nyt pätkä kuvitteellista matkakertomusta kehiin. Tulla tupsahtaisi ulkomaan tyttönen tekemään matkailuohjelmaa alkuperäishämäläisten joukkoon joskuksen kesäpäivänä. Millaista pitäjänkuvaa hän esittelisikään käyntinsä jälkeen?
Esitietoja voisin antaa...
Voisin olla hänelle oppaana, aloitellaan vaikka lasillisella viiniä. Syödään hieman paistettua kuhaa ja rapeita bataattiranskiksia Virpin ohjeen mukaan. Turautetaan laiturikahvit marenkikääretortun kanssa. Tullaan tutuiksi.
Pitäjämmehän on yksi suosituimmista mökkikunnista, joten tällä riittää kesäpäivinä populaatiota joka lähtöön. Joku on tehnyt mökeillään oikein kunnon siivoustakin, jos vaikka Sara poikkeaisi heillekin. Tavarat oli sitten kipattu tuonne kierrätyspönttöjen väliin, niin kiirettä piti ettei keritty viemään oikeaan paikkaan. Se näkymä, jos mikä, olisi ollut autenttista alkuperäismökkiläisen toiminnan esittelyä. Espoosta Hauholle... (jaa mistäkö tiedän? olen sellainen neiti Marple-arkeologi-koira- sekoitus...kaivelee menneitä ja haukkuu, jokainen jättää jotain jälkiä)
Tuosta kuvasta tuli mieleeni varsin pitäjähenkiset huutokaupat aikoinaan...
Harmi, ettei Sype enää ole pitämässä huutokauppojaan. Siinä sitä olisi ollut kummastelua tosiTV-hengessä. Saako sitä tavaraa myytyä ollenkaan kun Sype oli niin kiintynyt kaikkeen, että haki sukkkelaan osan tavaroista pois kesken myyntitouhun...Pakkaskenkiäkin hän möi yhden kerrallaan ilmeisesti samasta syystä. Onni kosketti vain yksijalkaista ostajaa - niitä tosin ei minun läsnäollesani ollut kertaakaan huutokauppayleisössä mukana. Sype ihmetteli, kun tavara ei kaupaksi käynyt. Äskettäin lahdatun sian korvatkin lojuivat maassa, koiralle piti, ei vaan maistuneet. Seura-lehti totesi silloin, että jokaisessa kunnassa on kaatopaikka. Hauholla Sypen huutokauppa.
Vanhat pitäjän pontikankeittäjätkin ovat olleet kuolleena jo aikoja. Heidän touhuistaan olisi saanut oikein "liskojen yön" kuvattavaksi. Ei ole enää mikään kuin ennen...
Tanssilavan pihalla aikoinaan oli yksi kylän tyttäristä suuren käsilaukun kanssa. Totta kai suuren, eihän ponu-pullo pieneen mahtuisikaan. Tämän suuren lohkareen takana piti naapurikylän poijjaat maistijaisia. Nyt siellä on geokätkö. Voin sanoa, ettei se ole ponu-pullo, turha vaivautua sen takia.
Mitä kauniimpi päivä, sitä varmemmin on sakkia raitilla. Lauantaipäivän kesätorikin olisi elämys, jos vierailu nyt sille päivälle osuu. Arkena on kylän ainoan kaupan parkkipaikan vilinä mielenkiintoista. Voisin näyttää Saralle kylätaksin virkaa tekevän hemmon. Kaveri kuppaa paikallisilta viinamäen kavereilta eläkepäivänä vanhalla autoraiskalla suoritetusta kyydittämisestä ilmeisesti sievoiset summat. Sen näköinen, etten äitiäni kyytiin päästäisi...vaan lähtisikö tämä maailmannainen?
Mitä se Sara näistä kostuisi? No, näkisipä maailman menoa, osataan sitä täälläkin. Eikä pelkästään naureta tiistaisia vitsejä kirkonmenojen aikaan sunnuntaina... vaikka Hämeessä ollaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti