Lehdissä on kirjoiteltu on jo oikein isolla fontilla Hanna Sumarin ajatuksista. Kantaa on otettu puoleen ja toiseen. Saako lapset tehdä sitä tai tätä ravintoloissa ym vastaavissa paikoissa. Mikä ketäkin häiritsee...
... kyllä minuakin jskus kummeksuttaa sellainen ainainen Puuhamaa-ilmiö. Eikö niitä kullanmurusia voi joskus edes saada järjestyykseen?
Olen ollut monenlaisissa kekkereissä - häistä hautajaisiin.Valitetttavasti aina silloin tällöin törmää tilanteeseen, jossa mukula johtaa koko orkesteria ja perheen aikuiset maanittelevat minkä ehtivät... ilman tulosta. Ei aina tarvitse olla kivaa ja mukavaa, sitä voi olla lapset hissuksiin edes hetken - vaikkapa sen ajan kun pappi kysyy vanhemmilta, että tahdotko. Siinäkään kohtaa ei tarvita esilaulajia. Olen ollut hautajaisissakin, joissa eräänlaiset Daltonin veljekset pitivät yllä toisenlaista tunnelmaa. Pienestä koostaan huolimatta ratsastivat jatkuvasti auringonlaskua kohti keskikäytävällä ja muistotilaisuuden he viettivät seurakuntasalin ikkunalaudoilla kiipeillen.Pienimmän Daltonin takajalat eivät vielä olleet täysin tasapainoiset, joten hänen putoamisensa aiheutti huutoa ja lohdutusnäytöksiä.
Lastenkasvatuksesta sain parhaat luennot aikoinani edesmenneeltä lapsettomalta sukulaistädiltä. Hän tiesi aina jetsulleen, mikä kenessäkin kersassa oli vikana - tai pikemminkin - mikä heidän vanhemmissaan oli vikana. Eronneet uusioperheet olivat hänen erityistarkastelunsa kohteena. Viiltävät huomioinnit liitettynä nonverbaaliseen olivat kyllä lastenkasvatusoppaiden aatelia. Onneksi Luoja varjeli häntä omilta lapsilta - siinä sitä olisi ollut lapsella (kin) olemista.
Tulipa mieleeni, että lapsoset saattavat touhuta keskenään aika julmia juttuja valvovan silmän välttäessä.
Seurasin erään kolmikon puuhia rantavedessä. siinä tuupittiin ja tehtiin pientä jäynää toiselle kaiken matkaa. Hauskin veijari oli se vaahtosammuttimen kokoinen hännänhuippu, joka ei pärjännyt voimillaan vielä. Vaatteita jo jouduttu riisumaan kastumisen johdosta, kankut paljaana paitaressuna hän askarteli kuralöllöjään muiden vierellä. Saadessaan isomman sisaruksen toimesta märän, rantahiekkaakin sisältävän lippiksen päähänsä, totesi pienen ihmisen kimakalla äänellä: Mitä vittua! Ilmaisu sisälsi niin pyhää paheksuntaa, ettei paremmasta tietoa.
Jäätävää toimintaa. Kielellinen taito lisääntyy. Aina oppii - vaikkei sivisty. Imuroidaan sitä mallia, jota jaossa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti