Haen tuoksuvia ruusuja, laventelia ja vaikka mitä tälle kesälle.Laitoin kaikki keväiset esikkoni pihalle kasvamaan... saas nähdä, miten lisääntyvät
Nyt ostamani ruusut virkoavat elämään täydellisissä harsopusseissa lämpöä odottaen. Kuin kummituksia ovat nuo ruukut ruusuineen. Vielä etsin yhtä ruusua, josta muistan ihanan tuoksun. Olin itse puskan korkuinen sitä nuuskiessani, mikä lie oli. Nyt sellaisen tahtoisin.
On vaan kirpaiseva hetki, kun kukinnan jälkeen nostan juurakon ja pistelen lapiolla komistuksen uusiin osiin. Uudelleenistutus ja taas on metri -pari uutta esikkopenkkiä seuraavaan kevääseen. Näin se vaan toimii. Sydän särkyy ja elpyy.
Teimme keväisen matkan Riikaan. Siellä oli taimistot vauhdissaan, olihan kelikin tätä meidän ilmanalaamme lämpimämpää. Sireenit ja hevoskastanjat kukkivat, tuoksuivat suloisesti. Ainahan sitä kadehtii jotain mitä itsellä ei ole...?!
Enpäs eläissäni ole nähnyt tekokukkia niin paljoa yhdessä paikassa kuin siellä torilla oli!
Ehkä tällaisilla on kysyntää joillekin, allergiset, paljon kotoaan poissaoleville, hautausmaille... ties minne. Eikä tuoksusta tietoakaan. Säilyvät äidiltä tyttärelle.
Olipa siellä orvokkejakin, joka paikassa! ... ja kissahan minun piti saada edes yhteen kuvaan.
Lautaselleni kaipaan mm. vanhaa vaniljaa jäätelönä, aromikasta, ihanaa. Olen niin kyllästynyt kaikenlaisiin lisäaineisiin ja liiallisiin maustamisiin. Ruuasta ei tiedä kohta syökö kanaa, kalaa vai lihaa. Chiliä lykätään joka paikkaan ja paljon. Syön sitä kyllä, mutta mielestäni on turha tappaa aina ruuan omaa makua maustamalla se kielikuolioon asti. Kärsin itse siitä, että liiallinen mauste vie makuaistini ja epäilen, että minulle voi syöttää kuppilaruokana vaikka vanhan viledan tuossa soosissa... on se niin ikävä olla tällainen. Arvostan suomalaista kalaa ja muitakin lautasen antimia...mutta tolkku kerjätessäkin - sanotaan.
Nyt kun sakkiimme kuuluu pari ruokavammaista ja pitää löytää gluteiinitonta evästä, onkin mummulan työ muuttunut etsivätoimistoksi. Salatiedettä on tutkimustyö, mistä maku siirappeihin, mausteisiin, jäätelöihin ym tulee. Ette varmaan tiedäkään, miten hankala on saada varmuutta jätskifirmoilta ym. koostumuksesta. "Se on liikesalaisuus"... ja tarkoittaa siis sitä, ettei meille osteta sitä tuotetta. Pakkauksissahan ei ole koko totuus. Vaikka se ei sisällä suoranaisesti mitään kotimaista viljaa, jota nyt ei saa olla missään muodossa,... hiphei, sitä on kuitenkin jossain makuraidassa tai arominvahventeessa tai jossain muussa muodossa. Toisella vatsa sekaisin, toisella kämmenet hajalla... siitähän sen voi sitten arvailla ja taas lähteä kyselemään.
Leipominenkin on varsinaista tieteentekoa ja kallista sellaista. Näitä tavallisia pulliahan saa tehtyä nuukempikin emäntä vaikka millaisen saavillisen... vehnäjauhoja saa parin kilon pussin niin halvalla, ettei meinaa kehdata ostaa. Mantelijauhko maksaa parikymppiä kilo...
Leivontaominaisuudetkin ovat aivan erilaiset.
Tässä armaalleni välipalaa... jaksoipa vääntää sitten tuolla pihalla taas uusia kuvioita.
Olen koukussa erilaisiin salaatteihin. Vihannesten tuoksu on niin ihanaa. Muistattehan hölskytyskurkut! Meillä niitä oli aikanaan sunnuntaisin. Kurkut saimme me mukulat haeskella pihalta ja tillin varretkin. Sen tuoksun mukana tulee aina mieleeni sunnuntai.
(Oispa aina sunnuntai ja päivälliskellot sois, sanoi entinen renkipoikakin)
Ihanaa valmistujaisviikonloppua!
Vietetään hetki juhlaa vaikka pilkkihaalareissa. Meilläkin peruskoululainen sai urakkansa päättymään ja jännityksellä sitten odotellaan kuulumisia jatkoista. On se kumma, kun mukulat kasvavat ja näinkin nuorella mummilla on tuonikäisiä lapsenlapsia!!
Siippa juhlii tänään omia lakkiaisiaan myös, oli 50 vuotta sitten... ajatella, sanois Aino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti