Helvetin naapurit

On se vaan jollain tapaa kummallista, miten epäsosiaalista sakkia tämä ihmisrotu toisinaan onkaan! 
Tapellaan pensasaidoista, musiikin soittamisesta, perheen lemmikkien harharetkistä rajapyykin väärälle puolelle ja vaikka mistä...

Aidan rakentaminen on aina varma valinta eriytyä "noista"...mutta jos toinen osapuoli haluaakin lauta-aidan ja toinen pensaita... mitäs sitten tehdään, tapellaanko?

Olen asunut elämäni varrella kerrostalossa vain muutaman vuoden, joten kokemuksen ääntä siitä asumismuodosta en osaa edustaa täysillä. Ainoa muistoni tällaisesta hieman hankalasta naapurista oli porrastasanteellamme asuntoamme vastapäätä oleva, meitä  vanhemmasta pariskunnasta. Heidän harrastusmaailmansa kautta tulevat äänet ja asiat valtasivat silloin olomme pikku kodissamme. 
Perjantaiehtoon juomatalkoot tällä kaksikolla päättyivät lauantaiyön puoleiseen omaisuudenjakoon.  (silloin aina erottiin) Tätä eroprosessia ja tavaroiden jakoa piisasi pitkälle aamuun. Sitten uni voitti nämä "taistelevat Virtaset". 
Sunnuntain puolella ulko-ovesta ei voinnut mennä ulos, sillä yleensä oveamme vastaan oli pinottu sohvaa, kirjahyllyä sun muuta mitä rouva erossa haali itselleen. Koko komeuden päällä makasi hän itse. Hieman ryvettyneenä, mutta aina komea nuttura koossa ja punaisella sifonkihuivilla somistettuna. Sunnuntaina jytisteltiin omaisuus takaisiin yhteiseen pesään. 
Sitten taas seuraavana  perjantaina aloitettiin alusta. 

Muissa asumismuodoissa olen kohdannut hyvinkin erilaisia ihmisiä, kellä mitäkin ollut. 

Vierilinpas kerran ystäväni mökillä eteläisessä Suomessa. Rantatontit olivat kovin lähekkäin toisiaan. Suikaleita, kuten sanoisin. Ystävälläni oli kaunis mökki ja ihana piha. Toisella puolella mökkeili sellainen ukko vaimoineen, että oksat pois. Enpäs osaa sanoa, oliko mies "hullu vai humalassa", mutta erikoinen. Tämä veijari ilmestyi rajalle patseeraamaan ilkimulkusillaan, kädet puuskassa vyötäröllä, lippalakki päässään. Siinä se Mulkvisti seistä törötti ja tuijotti ystäväni uimaan meneviä vieraita.Ei muuten monta meistä mennyt... 

Tämä ilmiö toistui kuulemma vain silloin, kun ystävälläni oli naispuolisia vieraita. Mulkvistilla oli kyllä oma emäntä kotosalla näinä esiintymiskerroilla. 

"Saahan sitä omalla tontillaan seisoskella..."

Omakotiasujana on toki silmään toisinaan ottanut erikoiset pihan koristeluyritykset. Syntyvät varmasti osin tahtomatta? Hamsteriluonteiset keräävät kaiken mahdollisen ja osin mahdottoman nurkkiinsa, sisä- ja ulkopuolelle. 

Eniten itse kärsin niistä, jotka soittavat radiota päivät päästään tehdessään ns. autotallihommiaan. Siinä se toosa kailottaa uutiset, musiikit ja urheilukuulumiset koko korttelille. Ukkoa ei näy mailla ei halmeilla, että voisi ehdottaa volyymin tarkistusta. Siinä sitä voi luonnonääniä kuulostella. 

Ystäväni ehdotti, että laitapa soimaan Vivaldin neljä vuoden aikaa täysille. Avaa ikkunat tuolta puolelta taloa ja lähde itse kauppareissulle. Josko tämä vinkki purisi. Hän teki sellaisen jutun kerrostaloelämässään kuunneltuaan aikoinaan Irwinin renkutuksia naapurin konehuoneelta. Kaiuttimet lattiaa vasten ja ääni kaakkoon. Klassisen musiikin taikaa... tehosi se! 

Juttujen mennessä tappeluasteelle pitänee muistaa asiassa aina olevan kaksi osa-puolta. Muistammeko oman osuutemme tapahtuneisiin oikein? Aiheutammeko lisää harmia tietämättämme,  vai olisiko sittenkin vika tuossa helvetin naapurissa - vain ja ainoastaan?