Pahan päivän varalle...

Minulle on varsin luonnikasta säilöä sen kuuluisan "pahan päivän" varalle kaikenlaista. Ostan sukkahousutkin kaappiin varalle odottamaan joitain äkkinäisiä kekkereitä, vaikka kyllähän minä tiedän jo kokemuksesta etten niitä tule sukkiksia pitämään. 
Minä ja mekkopukeutuminen ... höh. Joihinkin kekkereihin ajattelin sulloutua amareihin varattuani mekon juhlavaatteeksi. Mutta miksi ihmeessä ahdistun noista sukkahousuista?

Hankin varalle hienoja 60 denierin paksuja syyssukkiksiakin jokunen vuosi sitten nähtyäni niitä toisilla. Näyttivät kivoilta mekon kanssa. Joopatijoo. Niin näyttivät ja minä taas siirsin niitä taemmaksi kaapissa koeponnistuksen jälkeen. 

Aina pitää olla nauhaa, neppiä, lankaa ja neuloja. Kaiken varalta ja vaikkei ompelisikaan? Minulla on hyvä valikoima varastoituna. Pahan ja hyvän päivän varalle. On kiva tehdä kaikenlaista tarvitsematta aina aloittaa hommaa siitä, että lähdetäänpä kaupoille ostoksille. Johan siinä inspiratio saattaa ehtyä!

Äidinäitini opetti aikoinaan puheensa kautta, että rahaakin pitää olla kaiken varalta. Sen verran "ettei koirat kintullle kuse".... siinä sitä pikkulapsuutta vietin tätäkin asiaa pohtien... että paljonko on riittävästi. Suhtauduin vieraisiin koiriin varoen tästäkin syystä. Oma Mustini ei kintulle päästellyt, joten nyt arvioiden sitä rahaa ihminen tarvitsee aika vähän. Tämä nyt on yhtä varmaa kuin sammakon sääennustus, mutta kuitenkin. 

Aikakausilehtiä tulee säästeltyä pahan päivän varalle. Sataa, eikä ole muuta tekemistä kuin lukea pois näitä aviiseja. Se harmillinen juttu näissä säästetyissä on, että julkkisten suhteet vaihtuvat sitä rataa ettei perässä pysy. Luettuani olen kuitannut päähäni vanhaa tietoa ja kahvipöytäjuoruilussa asiasta innostuvien kanssa jään auttamatta toiseksi. En seuraa salkkareita, en talkkareita, en huutokauppakeisareitakaan... minun kanssani ei nämä päivitykset onnistu. Olen siis aikamoisen tylsä tyyppi loppujen lopuksi? 

Vanhoissa lehdissä on kyllä mukaviakin juttuja. Yksi sellainen juttu oli Padasjoella asuneesta Enni Id - nimisestä henkilöstä,  luin juuri äsken hänestä oikean TARINAN. Siinä oli väriä ja elämänmakua, jää julkkikset tämän persoonan varjoon auttamatta. Vaikkakin paikallinen julkkis tämäkin ite-taiteilija on ollut aikoinaan. 

Tätä Ennin mökkiä esitellään paikkakunnalla kesäsunnuntaisin. On siinä näkemistä! Muori on maalannut Miranolilla koko kämpän täyteen kukkaköynnöksiä, kukkoja ja elämäntarinoita. Kaappien ovetkin niin sisä- kuin ulkopuoleltakin... Vau! Parasta on tietenkin itse tarina Ennistä ja hänen sopeutumisestaan aikakauteensa. 

Pään sisälle kerättynä "omaisuus" kestää varmasti sen pahan päivänkin paremmin. Tätä omaisuutta ei nimittäin muut vie,  ei edes se verottaja.  Korkeintaan herra Alzheimer sitten aikanaan. Eipä sillä silloin itselle enää väliä ole.

Mikäli ilostuu pienistä jutuista, voi iloita useammin!

Millainen voisi olla tämän ajan "paha päivä" kellekin? Kaikenlaisten avustusten, tukien ja lisien luvatussa maassa. Herättää minussa ihmetystä....  Olemmeko tottuneet siihen olotilaan, jossa meille "kuuluu" kaikenlainen hyvä automaattisesti? Onko meidän hyvä päivämme oltava samanlainen kuin jollakulla toisella?  Voisimmeko sietää sitä olotilaa, että nyt ei vaan mene tasan nämä asiat?

Taloudellisesti näyttää apuja tulevan, toki henkistäkin puolta tuetaan. Missä sitten mättää, kun ei ole hyvä olla? Vaikkakin tutkimusten valossa olemmekin onnellinen kansa, jota oikein ulkomailta tullaan kummastelemaan! 

Juttelinpas kerran erään pohjoisen mökkiyrittäjän kanssa kaikenlaisista asioista. Sen jälkeen varsinkin, kun eräs asiakas kävi polkemassa jalkaa tiskin vieressä. Tätihenkilö pahoitti niinniin mielensä, kun ei yrittäjällä ollut antaa hänelle päänsärkylääkettä, vaikka kipu ja pakotus oli asiakkaalla päällänsä. 

Yrittäjä koetti rauhoitella ja sitten jo lopulta kyllästyneenäkin sanoi, että hänkin joutuu omat särkylääkkeensä hakemaan tuolta parinsadan kilometrin päästä, joten nyt turpa tukkoon. Sopii varautua, sanoi sitten päätteeksi. 
Tämä oli sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut "lääkekaappitoimintaa" ihan joka paikassa - vaikka viinaa jo saikin. 

Kaikkea saa "ärrältä" täällä etelän vetelät helposti. On varmasti vaikea uskoa, että sitä samaa palvelua ei ole saatavissa joka paikassa. Palvelun perään holkutaan ja siitä valitetaan helposti nykyisen nettimaailman aikana varsinkin. Voisiko sitä jotenkin itse varautua sen pahan päivän varalle kuitenkin...Silloin ei niin helposti tee muille pahaa päivää.

Niin, ja siitähän on usein hyvä mieli, ettei ole paha mieli...