tiistai 9. lokakuuta 2018

Kakeibo, päivän sana!

Monissa lehtijutuissa varoitellaan eläkkeelle siirtyessä taloudellisen katastrofin uhasta. Eläkkeellejäävä ei osaakaan laskea tulojaan, elää yli varojensa ja velkaantuu jopa. 


Taloudenpidon viisautta on varmasti eläkeikään eläneet harjoittaneet jo kuka mitenkin. Toiset säästävät, toiset tuhlaavat - sitähän tämä elämä on aina ollut. 

Eräässä lukemassani jutussa kerrottiin japanilaisesta taloudenpito-ohjauksesta, joka juontaa juurensa vuoteen 1904. Tarinassa kerrottiin lehtinaisesta, joka kehitti kotirouville säästäväisyystilikirjan tukemaan tarkkaa taloudenpitoa. Säästäminen niukoillakin varoilla oli mahdollista tämän kakeibon, tilikirjan,  avulla. 


Jutussa kerrottiin, että jokainen voi perustaa oman kakeibonsa vaikkapa ruutuvihkoon. Tillisarakkeet tuloille ja menoille on helppo laatia. Sitten vaan tarkasti merkitsemään. 


Tilikirjaa jalostamalla siihen voi ennakoida asioita, joihin haluaa säästää rahaa. Joululahjat, matkat, isommat hankinnat jne., tämä sitten jaetaan seuraaville kuukausille ja summa nipistetään mielihalumenoista. Helppoa kuin heinänteko?


Jäädessäni vapaaherrattareksi pari vuotta sitten päätin pitää kirjaa menoistamme tietämättäni mitään tällaisesta hienoudesta kuin kakeibo. Ruutuvihko pelitti hienosti ja kahden vuoden seurannalla osaan sanoa kokomoisen tarkasti mitä minnekin on makseltu - tai mitä on saatu hankittua. Enkä usko linjamme nytkään olevan muunsuuntaista. 


Minut yllätti se, että hyvinhän tässä käy. Mistään emme ole luopuneet, joka päivä syödään ja kaikenlaista pystytään hankkimaan. Pois on jäänyt toki työmatkakulut, työvaateostokset sun muut sellaiset. Tilalle on sitten tullut harrastuksiin uppoava raha. 

Monasti on sukkela tapa vastata erinäisiin asioihin "minusta tuntuu, että"... nyt ei tarvitse olla  sellaista tuntumaa, minä tiedän, minne ne rahat menevät. Suosittelen kokeilemaan! 

Se muuten yllätti eniten, että kahden vuoden jälkeen päättäessäni lopettaa kirjanpidon sainkin yllättäviä vieroitusoireita. Tämähän vasta kamalaa on, kun ei mitään enää kirjata mihinkään...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti