Onnellisuusmittauksissa hyvin monet ovat tuoneet esiin hyvän
terveydentilan yhdeksi onnellisuuden mittariksi. Se onkin varmasti arvo, jonka
parhaiten tuntee vasta silloin kun sairastuu. Sairastutaan yleensä ”pahimpaan
mahdolliseen aikaan”, mikä sitten voisi olla parempi hetki? Tuskin kukaan
sanoo, että nyt tauti voisi sitten tulla, olen valmis.
Sairaanhoitajaksi opiskellessani sain opetella monenlaisia
määreitä terveydestä sekä sairaudesta. Elettävä aikakin määrittää asiaa. Koemme myös sairauksiamme eri tavoin.
Verenpainetautiseksi luokiteltu voi sanoa olevansa terve, sellaiseksi hän
itsensä tuntee hyvän lääkityksensä myötä.
Tutkiessani sukujuuria törmäsin myös kuolinsyihin, oli
tauteja sekä tapaturmia. Kyläkunnittain väkeä vei punatauti. Sukulaismies kuoli
pistoon, sydän vaiko sepäntakoma puukko?
Olen seurannut äitini elämää eräässä pörssiyhtiössä viisi
vuotta. Tähän viisivuotiskauteen ennen muuttoa toiseen paikkaan liittyi
monenlaista kummajaista. Lääkärien käynnit hoitolaitoksissa olivat useimmiten
korvattavissa sairaanhoitajan puhelinsoitolla. Etänä siis hoidettiin vanhuksia,
etänä kirjoitettiin lausuntoja vanhusta tapaamatta. Kuitenkin tekstin otsikkona
oli käynti.
Erään tällaisen etälääkäröinnin seurauksena vanha äitini oli
saanut mm. suuhunsa ”omat hyväkuntoiset hampaat” ja ”puhekuulo normaali tai
lievästi alentunut”. Tekohampaat oli ja
toinen korva ollut 20 vuotiaasta umpikuuro, toisessakin korvassa oli
kuulolaitteen tarve jo 25 vuotta sitten. Ihmeitä toki tapahtuu.
Muistisairaus asettaa hoidolle omia jännitteitään. Lääkäri
ei millään voi muistaa potilaitaan niiltä ajoilta, jolloin asiat mahdollisesti
olivat paremmin. Papereiden mukaan tehty hoidonlinjaus aiheuttaa sen sijaan
aikamoisia tilanteita. Kolme vuotta kestänyt saattohoito antoi mahdollisuuden
jättää ravinnotta, kaatuilevaa ja alati nukkuvaa ikäihmistä ei kysytty eikä
kouraistu voinnin suhteen. Kuolema on odotettavissa papereiden mukaan,
saattohoidossa kun oli. Kaatuilun ja huonon olon syyksi paljastui uudessa
paikassa paha anemia.
Eipä siis ollut kummoinenkaan ihme, että lepäilyä oli ollut pitkin
päivää. Lepäilyä yli ruoka-ajan, jos sitten seuraavalla ruualla olisi hereillä.
Ennätysten tekoa tälläkin tavalla, 15-20 tuntia ravinnotta. Verikokeiden otosta oli toteamus, että se
ilmeisesti tulisi olemaan hankalaa ja sen ottamiseen tarvitaan useampi
henkilökunnasta kiinnipitäjäksi. Näin hoito sinetöidään. Itse psykogeriatrialla vuosikausia työtä tehneenä en voi kuin kummastella tätäkin asiaa. Yksikössäni ei tullut kuuloonkaan olla ottamatta määrättyjä tutkimuksia. Jos kiinnipitoa tarvittiin, silloin pidettiin kiinni.
Kuka meistä
nuoremmistakaan nälkäisenä, väsyneenä sekä puolipyörryksissä jaksaa olla kovin
sosiaalinen? Tuolla uudessa paikassa verikokeiden otto onnistui kuitenkin. Saattohoidon
aikaa voisi tarkentaa, vaikka muistisairaan kohdalla olisi ehkä vaikeaakin.
Henkilökunnalle on sälytetty kaikenlaisia tukipalveluille
kuuluvia tehtäviä ja niiden viedessä varsinaisesta hoitotyöstä aikaa alkaa myös
kyynistyminen. Tämmöinen ilmapiiri tarttuu tekijästä toiseen. Alati vaihtuvat
työryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan riittävästi, sen kummemmin
hoidettaviaankaan. Omaisetkin tuppaavat valittamaan näkemistään epäkohdista,
omaisestakin tulee riesa.
On siis tärkeää, että oma peruskuntomme pysyy tulevaisuudessa riittävällä
tasolla, muuten emme tulevasta hoivastamme selviä. Tästä on hyviä esimerkkejä
lukuisia tarjolla. Sotekin mietityttää, yksityistämistä kaiketi on tulossa
lisää? Kevään luotoääniin liittyy kaikenlaiset "pörriäiset", jotka haluavat lisää jalansijaa.
Itse toivoisin omaiselleni nautinnollisia ja hyviä hetkiä
tähän elämänkoulun viimeiseen rutistukseen. Kuka sen oikeasti määrittää milloin
kelläkin on eletyt ikävuodet täynnä, ellei selkeää tautia ole nähtävissä? Syömättä, juomatta sekä hoitoa vaille jätetty vanhus kyllä kuolee tässä
leikissä ennen aikojaan.
Nyt on silmälle ilo, että hoiva sekä huolenpito
tuottavat tuloksenaan hyvänolon tunteita näille viimeisille ajoille,
omaisellekin. Siitä, jos mistä kannattaa nyt maksaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti