Herne nokassa

Mistä kukin mielensä pahoittaa, makuasia. Taitaa olla muotiakin olla nillittäjänä... joka paikkaan on nykykonstien avulla helppo jättää palautetta. "En tykännyt, aivan kamalaa..."
ja muutamilla on jo käsi ojossa ottamassa korvauksia. Kyllähän nyt joka asiasta pitää joku raha tulla. Siitäkin huolimatta, ettei asia loppujen lopuksi kummoinenkaan ollut. Mutta periaatteesta ja ahneudesta.

Mielipaha on kummallinen käsite. Siinä missä toinen pöyristyy, kauhistuu tahi vittuuntuu... toinen ei ole millänsäkään. Mielenpahoitus on toisinaan muoti-ilmiökin. Uskaltaako iloita, kun kaikki on paskaa muitten mielestä kuitenkin?

Pieniä asioita toisinaaan jää mielenpäälle. Jokaisessa suvussa, ystäväpiirissä ja tuttavissa on henkilöitä, joilla on absoluuttinen onnistuminen saada toisen mieli matallalle. Joskus se vittuilu on niin hienovaraista, että hoksaa aikojen päästä ... jotta mitä helkkaria...

Toiset ovat sitten suorantoiminnan ihmisiä. He ovat kuin heinänteossa, kaatuu ympärillä...paljon muutakin kuin itse kohde, jolle koko juttu olisi tarkoitettu.

Muistanpa erään tapauksen vuosikymmenten takaa. Tämä mielestään hyvää tarkoittava jakoi jyviä ja akanoita oman mielensä mukaan. Jos tietämättäsi siirryit alueeltasi toiseen, olikin piru irti. Eikä sitä sopinut seurustella väärän laarin väen kanssa... sitten oli mielipahaa laajasti.

Tällaiset lähipiiri-ihmiset toimivat vanhojen tapojensa sekä perinteidensä mukaisesti. Kuin junat kiskoillaan nämä jyräävät ympärillä olevia alleen. "Hyvää tarkoittaen" tahi sitten ihan "vittuunnuksisssaan". Mikäli vastapuoli sitten asiasta pahoittaakin mielensä, ovat nämä silmät suitsinrenkaina asiasta. Miten se nyt noin? 
Ihan tuosta suolasta vaan kysäisin, ettei nyt ole mitään mineraalisuolaa...olet varmasti kyllä leiponut ahkerasti, mutta tässä nyt olisi tämmöistä tuomista... en sitten syö pullaasi, annas karjalanpiirakkaa... ja niin eespäin. 

Sellaista pientä mielenpahoitusta saa aikaiseksi hyvinkin pian esim. työpaikkojen kuppikunnissa, joihin väistämättä kuulluu yksi "totuudentorvi" tahi "mielipidejohtaja", kutsuttakoon häntä nyt millä nimellä hyvänsä. Joku katsoo oikeudekseen "edustaa kaikkien mielipidettä", joka ei varmastikaan ole totta. Häntä ei uskalla porukasta kukaan oikaista sanktioon joutumisen pelosta. Pelko ei ole olekan aiheeton. Jos olet eri mieltä, hampaissahan itsekin olet.

Minä pahoitan mieleni myös, vaikka kynnystä on vuodet harjoitusammunnoissa nostaneet. Välillä se tekee todella surulliseksi, etenkin vanhan äitini hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Viimeisen herneen nokkaan vedin välinpitämättömyydestä ikäihmisen viikottaiseen suihkutukseen liittyen. Tämä muualta tullut pesijätär kylvetteli äitini varmaan kaikkien oppien mukaan alle viidessä minuutissa. Pukaisi vain kerraston päälle ja lykkäsi lähes satavuotiaani avonaisen parvekkeen oven eteen istuskelemaan. Siinä muori istui tukka märkänä, yritti huiviaan vetää päälleen. Toisesta jalasta puuttui tossu ja sukkakin. Oli suutahtanut kylmissään, joten pukeminen jätettiin sikseen. Kylmää ja välinpitämättömyyttä. Hernelajiketta en tiedä, mikä taas nokkaan meni.

Joskus menee herne nokkaan, joskus kaatuu kuppi. Toisinaan ei sitten riitä kannukaan mittaamaan oikeaa määrää...