Pelastuuko sittenkään? Uskallanpa epäillä yksittäisen ihmisen tai kyläkunnan tuottamien savujen määrän olevan maailman kokonaisuutta katsoen mitenkään ratkaisevaa. Luontoa tuhotaan päivittäin, eikä se aina ole pienen ihmisen tekojen varassa.
Nyt siitäkin muistikuvasta ja opitusta asiasta on tehty ongelma. Voi näitä mummoloita, jotka meidät tavoille opetti!
No, minun ikäluokkaani edustava suomalainen saunoo aina saamiensa oppien mukaan. Hyödyntää oletettavasti kokemustaan ja tietoaan asiasta. Mutta puusaunasta harvempi luopuu vain ilmastoa pelastaakseen.
Tällä viikolla näyytettiin laajasti uutisissa Delhin savusumusta kuvia ja paikallisten haastatteluja. Siinä olisi mielestäni oikeampi paikka lähteä miettimään ilmastotekoja. Pahasti myöhässä toki olemme asiassa, mutta ehkä sille jotain voisi vielä tehdä? siellä näytti aikamoisen vakavalta tilanne ja ihmiset todellisessa terveydellisessä vaarassa.
Näiden kahden kertomani asian välillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta kuvaa tätä tämän hetkistä yhteiskuntamme. Otetaan joku asia esiin, siitä tulee maailman tärkein juttu. Sen varjolla saadaan luotua vaikka mitä järjestelmiä, korottaa perittäviä maksuja, syyllistää ihmisiä ja saada väki tarkkailemaan toistensa toimintaa.
Teollisuuslaitosten piiput puksuttavat taivaalle savujaan, siitäpä ei mitään puhuta suuremmin. Samaan aikaan kylällä lähes viimeisiä savujaan päästelevän pikkumökin asukkaat kummastelevat saunanlämmityksessään aiheutuvaa maailmanlaajuista ongelmaa. Vieläkö nyt meidänkin pitäisi jotain asialle tehdä?
Maailmaa ei minun käsitykseni mukaan saada ikinä tasapuoliseksi tehtiinpä mitä temppuja tahansa. Aina on joku tasapuolisempi kuin toinen.
Tänään sitten lämmitetäänkin sauna onhan pikkulauantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti