Neuvoja sateli, nuori ja osaamaton äiti kun tuossa asialla oli. Tokihan sellaista neuvoa pitää, vaikkei itsellä muksuja olisikaan ollut. Heiltä kylläkin sain parhaat opit. Tarkkaan ottaen niitten neuvojen perusteella olisin ollut lapseton, minäkin. Tärkeintä olisi kuulemma ensin hankkia omaisuutta ja muuta materiaa.
Kasvatuspuuhat nuorena sujuivat mielestäni ilman kummallisempia kiemuroita. Lapsi kasvoi, kehittyi ja eteni elämässään niinkuin pitääkin. Vaan aina piti jonkun olla nyppimässä.
Sitten alkoi kouluaikojen numeroiden vertailu. Mitä lapsi saa kokeista, onnistuuko ja missä aineessa. Myöhemmin jatko-opinnoissaan. MINUN lapseni opiskelee tuolla... entäs teillä?
Tuli tahi hankittiin, miten vaan. Eräs kasvattaja aiemmin ei myynnyt meille pentua, koska piti meitä omistajina liian vanhoina kyetäksemme liikkumaan tarpeeksi eläväisen rodun edustajan kanssa sen vaatimaa tuntia päivässä! Aika hyvin sanottu, tuntematta ja näkemättä. Satuin vaan mainitsemaan, että meillä on aikaa nyt koirastella kunnolla, kun olemme eläkkeellä...
Neuvoi, että kyse on hyvinkin liikkuvasta tapauksesta kuitenkin. Pitäisi siis miettiä vielä.
Kyllähän minä mietinkin, siksi meillä onkin nyt muualta hankittu Vili.
Neuvojia taas riittää, kuin lapsenhoidossa ikään. Ruokintaan liittyvät ovat yleisempiä. Herkkupalat puhuttavat. Meillä ei ole ylipaino-ongelmia KOIRALLA, mutta sanomista piisaa. Anna siankorva ---- älä nyt herran tähden anna siankorvaa!! ... tämmöistä se nyt sitten on. Vakaumuksensa mukaan kaikki puhuvat. Vähän voit pullaa antaa..., miksi antaisin, kun toisen vatsa ei sitä kestä? (On niin söpöä, kun koira kerjää pöydässä, vaikkei itse sieltä mitään annetakaan. .... ja niin saakelin söpöä vetelävatsaisen koiran kanssa eläminen, kun sille on salaa lykätty kaikenlaisia herkkuja)
Vielä on tuo tottelevaisuus ja muu kasvatus arvioitavana. Saas nähdä onnistummeko, vai onko jäännyt jotain akuuttia oppimattomuutta huomaamatta näin iäkkäillä koiranomistajilla.
Mielenterveysneuvontaakin olemme saaneet. Mitä ihmettä varten olet tuollaisen harmin itsellesi hankkinut? Mihin sinä luulet pääseväsi lähtemään, kun on tuo koira... mitä tollanen maksaa, rahojas hassaat? ... kaikenlaista.
Minä kyllä näen paljon iloa tuossa otuksessa ja sen olosta kanssamme. Onneksi kirjoitin "sen", kun tuppaan sanomaan "hän" ja sellaista en neuvokkien mukaan saisi käyttää. Eihän se mikään ihminen ole. Eikö? en ole huomannutkaan... hahhahhaa... kohta lirahtaa, kuten muillakin käppänöillä yleensä suuren mielenliikutuksen aikana....
Koira kasvattaa meitäkin ja lähipiiriämme. Muille se nyt olkoon sama, mitä ajattelevat ja pitäkööt tietonaan. Vaan eivätpä pidä ja siitä meillä vielä riemua riittää. Meillä taitaa olla kohta päivälenkin aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti