Mikä voisi olla mukavampaa?

Istun mukavasti sylissäni pikkuinen koiravauvani, jolle maailma on vielä ihmeellinen, osittain tutkimatonkin alue. Olen hänelle turvapaikka, kun joku uhkavasti lähestyy. 

Koirani kehitystä ja kasvua seuratessani koen suurta iloa jokaisena päivänä. Tämmöinen minulla on täällä, ihan omana! 

Jokaiseen päivään on ihme uus. Kuten vaikka lauantain Avara luonto-ohjelma. Ei parempaa voisi hänelle olla. Eilinen sikaohjelma on vielä kuumempaa hottia kuin tuo aiemmin kuvaamani. Nyt kun itselläkin on aikaa pysähtyä ja seurata tapahtumia, tuo veijari sisältöä enemmän päiviimme ja kaikenlaista puuhaa ulkoilun merkeissä. 

Vauvakoira kasvaa vauhdilla ja vauvamaisuus on kyllä tottapuhuen siirtymässä nuorukaishahmon taakse. Willystä on tullut jonkinlainen murkku maitohampaiden irtoamisen myötä. Nopeaa tuntuu olevan koiran kehitys. Vasta hampaat vaihtuivat, nyt jo ollaan tyttöjen pauloissa... tosin vielä ei kait ihan selkeästi ymmärrä mikä niissä hyppyyttää. 

Energisyys tarttuu, hyvä niin. Tämä pimeä ja märkä ajanjakso on ainakin minulle tuskaa. Aamulla pimeää, illalla pimeää ja välilläkään "ei kukaan sytytä valoja". Liikun ikäänkuin horroksessa mielestäni. Tämä ajanjakso ei ole minua varten ollut milloinkaan. 

Vaan nyt aamuisin ponkaisee eteeni karvainen nuorukainen ilosta hihkuen.Olemme elossa taas, yhdessä ja valmiita kohtaamaan tuon oven takana kaikki ihanuudet! Hyppy, hyppy ja iso loikka. Tule nyt jo, hyvä nainen!! Tarttuuhan se ilo ja innokkuus. Viime aikoina en kyllä tuota ulkona vallitseaa säätäkään ole kovin miettinyt. Sinne vaan ja sieltä pois.

Sitten on edessä sininen hetkemme, lenkki tehty ja koordinaatit tarkastettu. Vatsat täynnä tuumitaan oloa ja ihaillaan toisiamme. Minäkin saan osakseni sellaisen palvonnan, että oksat pois. Eikä syynä ole yksinomaan omistamani jääkaapin kermajuustosisältö. Perheeni miespuolinen jäsen on selvästi miesasioiden suhteen ihailun ykkönen. Poikakoiramme saa lisävirtaa kaikista käntiin laitettavista koneista, hammasharjasta imuriin, moottoreihin ja vaikka mihinkä vipsttaakiin, josta ääntä irtoaa. Miehet ovat aina miehiä, näköjään. 

Toivon meille paljon yhteisiä vuosia tämän personal trainerin myötä. Mikä voisi ollakaan mukavampaa kuin olla ihailun ja huomion kohteena päivästä toiseen!  ... puolin ja toisin. 

Tarkkana siellä kentällä!

Hill Street bluesissa oli poliisipäällikkö, joka toivotti kenttätyöhön menijöille aina turvallista työpäivää.. "olkaa tarkkana siellä"...

Nyt puhun tarkkana olosta apteekkiasioissa. Etenkin ikäihmisten suoramaksuissa kannattaa olla silmä tarkkana. Kerronpas yhden jutun, sillä lääkkeet ovat kalliita muutenkin  ...

Vuosikausia toiminut apteekkilaskutus ikäihmiseni hoitopaikoissa toimi oikein mallikkaasti siihen kuuluisaan viimeiseen pisaraan saakka. Sitten alkoikin tämmöinen juttu pyörimään ...

 Viimeisenkin laskun tulo piti oleman siellä suoravelotuksessa, kuten ne edellisetkin. Niin kuvittelin. Sitten putkahtikin lasku perintätoimistosta, oikein Turusta saakka. 
Lasku oli suoravelotukseessa kuitenkin ja mennyt maksuun eräpäivänään 03.10.19. Tämän turkulaisen kirjeen päiväys oli kuitenkin 03.10.19, eli laskun eräpäivä. Siinä perintäfirman laskussa eräpäivä oli mainittu parin viikon päähän. (Ehdin maksaa tämän 09.10.19,  ennenkuin sain suoravelotukseen menneen laskun itselleni.) 

Liikasuoritus takaisin...

Apteekkikin oli vaihtanut paikkaa ja nimeään. Palautesivukin ties missä. Ei kun paikalle asiaa selvittämään. Laskuttaja seisoo edessäni silmät pyöreänä. Joo... ja eikun ja sitten jotain muuta. Ei ole heidän virheensä mitenkään, ei millään muotoa... ei kai. Kukas sen sitten perintään pistikään? Ottavat perintätoimistoon apteekista kuulemma yhteyttä ja vaativat summan pikaista palauttamista minulle. Tyttönen odottelee minun kiittelevän tästä toiminnasta, mutta enpä pysty asiaan. Perskules.

Kuluttajavirastokin vastasi päivässä. Se varmaan virkisti maksamisprosessia muuallakin. Ellen olisi puuttunut tähän, mikä lie odotusaika. Tyttösen mukaan perintäyhtiö tilittää heille huonosti asiakkailta saatuja rahoja...että silleen. Tässähän tarjoillaan avonaisia porsaanreikiä! 

Kaksi kuukautta odottelua nykyisen tietotekniikan ja sähköisen maailman aikana ... lisään paljon painokelvottomia  konsonantteja  tähän loppuun ... mutta kuten sanoin, tarkkana siellä kentällä!

Saikku, estä sillä epämukavat hommat

Sairauslomista on tullut jonkinlaisia aseita estämään epämielyttävät työtehtävät, suojelemaan mielenpahoittamiselta sekä työtehtävien hoitamisesta/hoitamattomuudesta johtuvasta arvostelusta.

Julkisuudessa on oitis väki saikulla kun alkaa mennä jollain tavalla asiat ristiin. Vastuunotosta on hetki aiemmin puhuttu suu vaahdossa. Sitten jäädään sairauslomalle, jonka pituus on pilkkuun asti sama kuin irtisanomisaika, tahi ... ihme ja kumma... päättynee juuri uuden tehtävän alkamiseen.

Hoitajataustani kautta pohdin usein nykyajan ihmisten ikävien asioiden sietämisen heikkoutta. Kun homma ei mene toivotulla tavalla tahi saa osakseen arvostelua onkin saikun paikka. Ihmettelen suunnattomasti, miten sen saikun onnistuu saamaan. Mikä on sellainen diagnoosi, jolla se irtoaa noin vaan ja sopivan pituisena aikana? Ihmettelen toki vielä enemmän, jos siitä poissaolosta työnantaja joutuu palkkaakin maksamaan. Toivottavasti ei. Mielenpahoittaminen ei tietääkseni ole sairaus, vaikka toisilla se on kuin tauti. Tuppaa jatkuvasti pintaan. Nykypäivän ihminen tarvitsee sairauslomaa myös kissansa kuoleman takia ja yhden menehtyneen serkun, joku niistä seitsemästäkymmenestä ... (en kyllä ole tavannut vuosiin), mutta ... 

Työhistoriassani olin myös esimies ja siinä yhteydessä törmäsin vakijäseniin, joilla oli sairaus oitis saatavilla, kun piti muuttaa jotain tehtävää tahi puuttua tuttuun ja turvalliseen vuosikymmenten lyijykynä-ruutuvihko asioihin. Työkaverihan sen poissaolevan työn teki, teki varmaan muulloinkin. Mielenpahoitussaikkua halajavat ovat yleensä työyhteisöissä jonkinlaisia siivelläkiitäjiä myös. Siihen tulokseen tulin vuosikymmenten aikana. 

Julkisuudessa olevat henkilöt antavat meille tavallaan esimerkin toimia tässäkin asiassa. Jos on se on hyväksyttävää päättäjillä, miksi se ei sitä olisi tavallisella ihmisellä?

Vielä kummastelen millainen on täsmäsairaus, joka päättyy salamanlyönnillä uuden pestin tullessa voimaan. Toisaalta - paranemisen ihmehän on toisaalta erityisen mainittava!