Joinakin aamuina lehdenluku ja kahvittelu on oikein mukavaa. Rattoisaa seurata etäältä asioiden vatulointia... mihin ne sitten päättyvätkin.Eikä kukaan, edes minä itse, odottele kannanottoa.
Eräänä aamuna lueskelin jälleen viereisen kylän päiväkodin ja koulun lopettamisuhasta. Päiväkodin lakkauttaminen toisi kaupungille 30 000 euron vuotuisen säästön. Tuo raha on aivan käsittämättömän pieni summa kaupunkitalouden parantamista ajatellen. Vaikkakin niistä pienistä puroista koostuu yhtä ja toista.
Tarhaikäisiä lapsia jouduttaisiin kuljettelemaan ympäri pitäjää ja koulukin olisi jossain matkan päässä. Tätä työpäivän ja arjen pyörittämisen pituuteen vaikuttavaa rumbaa olisi ollut lapsiperheille luvassa. Mutta niukalla äänestyksellä asia sai taas kerran loppunsa. ( Noustakseen uudelleen, niin uskon) Eräs valtuutettu ehti jo antaa lausumansa asiasta ennen äänestystä. Hänen mukaansa kyläläisten tulisi nyt ajatella asiasta positiivisesti. Päätöksestä seuraisi aina jotain hyvääkin. Tämä, muistaakseni lapseton valtuutettu, ei asu ilmeisestikään paikassa, missä aura-autoa talviaamuisin odotellaan hyvänä kumppanina töihinpääsyn takaamiseksi. Ei ole herkkua lähteä aamuseitsemään tuolta töihin lumisateiden aikaan. Olen kokeillut itse sitäkin reittiä pyrkiessäni aikoinani maalta töihin sairaalanmäelle. Saati, että olisi pitänyt sukkuloida unisen, pienen muksun tarhakuljetus. Vieläkin kirvelee ja tekisi mieli vaatia selontekoa tuolta valtuutetulta, mikä siinä asiassa olisi se positiivinen kohta.
Olen ollut jutunteosssa tuolla koululla aikoinani minäkin. Lopetusuhkaa silloinkin taustalla. Vakuutuin käynnilläni vanhan koulun toimivuudesta. Kukaan ei narissut vanhoista puitteista, pihalla oli tilaa temmeltää ja olla metsäretkillä, opettajatkin työtiloihinsa tyytyväisiä. Tämä toimiva ihanuus olisi siis lopetettava, sitä ajettiin kuin käärmettä pulloon. Mutta taas matka jatkuu ... mietityttää vaan, mikä vaikutus on sillä, että taustalla on alati lopettamisuhka.
Tänä aamuna oli sitten taas kokemuksellinen aamukahvi. Lehdessä oli juttua näistä meidän kaikkien iloksi tuotetuista taideteoksista. Nyt oli kaupunkimme asemanseudun pysäköintitalon seinään tuleva kartio, joka oli tilattu virolaiselta taiteilijalta. Hintalappu 160 000 euroa.Just. (Raha menee muualle..)
Sitten oli tulossa toinen tilateos, jonka hinta on 200 000 euroa. "Kaikkea piru hullulla teettää", sanoi isoäitini aikoinaan... ja osuvasti tähänkin sopii.
Rahaa löytyy tähän, mutta ei päiväkotien ja koulujen pitämiseen siellä missä niille olisi kysyntää.
Toivottavasti kylällä suhtautuvat positiivisesti tähän taidehankintaan lukiessaan saman kuin minäkin. Minä tarkkaan katson jatkossa kelle ääneni annan. Onhan tämä asettelu aivan synkästä kotoisin.
Ihmiset pakotetaan jopa muuttamaan muualle palvelujen siirtyessä tällä kostilla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti