Kas vain, sanoi kasvi ja kasvoi vaan! Sieltä se taas pukkaa, onpahan levinnyt lähialueen metsäänkin oikein lahjakkaasti, komistaa entistä kuusikkoa. Minkäs teet, taas on sota julistettu!
Omalla tontilla tuppasi käymään samaa, kasvi levisi naapurissa ja linnut auttoivat leviämistä laajemmalle. Lupailin pienille lapsenlapsilleni keruupalkkiotakin aikoinaan. Sieltä täältä vielä nousee vaaleanpunainen muistutus, liikkeelle muija - ota kiinni jos saat!
Toisaalta, onko sitten kauniimpi pitää kotolajia, nokkosta tai pujoa peltonsa reunoilla? Tai ne pajukot, joita minun lapsuudessani raivasivat talojen vanhat isännät. Nykyiset vanhat isännät taitavat olla Portugalissa pelaamassa golfia tai juoksevat uuden nuorikkonsa kanssa tanssipaikasta toiseen koska pajukot kasvavat. Ajat muuttuvat...
Sain itse komean kukinnnon vuosikymmeniä sitten tuliaisena.
Jättiukonputki.
Siinä se pihanurmella oli kuin sateenvarjo ilman kangasta. Tyttären anoppihan sen toi ilosta silmät loistaen. Tiesi, että minulle kelpaa kaikki kasvit ja olin puhunut näistä jättipuun näköisistä kasveista itsekin innostuneena. En ehtinyt heti tehdä kukinnolle mitään, raato jäi nurmelle lepoon.
Silloiselle työpaikalleni tuli lääkäriapua pyytelemään kesälomalainen joka mökkipihaa siivotessa oli mennyt syleilemään tuota komistusta liian liki. Bikineissä askarteleva vuosilomalainen jäi vielä syleilyn jälkeen aurinkoon ja kohtaaminen oli sinetöity. Palovamman näköinen, erittäin tuskallinen rakkulameri kyljessä muistutti loma-askareista.
Opin kertalaakista, että tuo kasvi ei ollutkaan minun juttuni. Vein pirulaisen raadon poltettavaksi nuotiolle.
Pirulainen vaan kosti jättämällä siemeniä siirtovaiheessa ja saimme nauttia esiin pönkivistä pikkutaimista vuosikausia - itäminen tapahtui viiveellä, mutta varmasti. Vihollinen on nyt hävinnyt, mutta muisto elää.
Tällainen vieraslaji on etelän ihminenkin lapissa. Alkuvuosina siellä ruskaretkeillessä ei ollut roskaajia kuten nykyään. Kalliit kurkut ja Presidenttikahvit ihmeteltiin kaupan hyllyllä. Junantuomat maksavat, sanoi kauppias. Niinhän se on, että kaikesta me maksamme, Vieraslajeista ja junan tuomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti