Huvila ja huussi

Nyt on hommailtu molemmissa ... ja vähän niitten välilläkin. Kauniit ja pihatöihin pikkuisen lämpöiset päivät saivat liikettä niveliin. Tuntui, ettei pihalta voi olla hetkeäkään pois, kaikki kasvaa vauhdilla. Komposteja sinne ja tänne. 
Kuvassa on viimevuotinen krassipalju, josta annan teille vinkin. Ostakaa niitä mustia laastisaaveja, poratkaa reikä tai pari poistuvalle ylimääräiselle vedelle.(Jos reiän poraa sivulle parin sentin korkeudelle pohjasta, jää tila kasteluvedelle mikäli olet pidempään pois puutarhastasi)  Täyttäkää reikä sukkahousun puntilla (ei iske muurahaiset) ja komeus peittyy myöhemmin reheviin kasveihin. Halpa ja hyvä. 

Metsäistä puutarhaani suunnitellessa ja muokatessa tuli mieleeni eräs suvun pikku sälleistä. Sen kuuluisan vaahtosammuttimen kokoinen kaupunkilaispoika, jolle tällainen maaseutu oli kertakaikkisen ihmeellistä muutenkin. Varsinkin, kun opetin, että pienet pojat voivat käydä metsäpolun varrella olevan puskan juuressa pikapissoilla. Voi, kylläpä silmät miekkosella suurenivat entisestään. " okei,  ulkonako?".... Yhden juhannuksen aikana hänestä sitten kasvoi mies, joka ilmoituksensa mukaan "kävi kusella puskissa". Minä en sitä sanaa koulutustilanteessa käyttänyt, mutta nämä isommat veikkoset jakoivat verbaalista oppiaan pienemmälle. 

Tästä elämän kepeyden aasinsillasta kopsutellen pääsenkin kertomaan omaa muistoani maaseudun elämästä. Elin tiukan parivuotiskauden aikoinaan mummun hoivissa ennen kouluun menoani. Tulin tietoviisaaksi kaikenlaisista maatalon puuhista. Kuljin varjona papan perässä ja opin varsin hämäläisvaikutteisen miestenkin maailman. Opettajani oli alussa hyvin halukas kyselemään maatalon eläimistä ja maataloushommista - aina siihen asti, kunnes hän kerran kysäisi mitäs maatalossa tehtiin viimeksi ennen nukkumaan menoa. Selitin auliisti, että kävimme papan kanssa tallissa hevosta katsomassa ja sen jälkeen mentiin kuselle. 

Jäin jälki-istuntoon miettimään sitä kusi-asiaa. Ei se oikein selvennyt, pappa kun niin sanoi ja teki. punaposkinen opettaja sen sitten tähdensi oikeaksi parituntisen lopulla. Jotta tällainen tarina...

Tässä kuvassa on kesäkeittiön kattokruunu. Tein sen kuparilangasta taivuttamani rungon ympärille Ikean kukkavaloista. Näyttää hieman kristallikruunulta ja joissain kekkereissä olen ripustanut siihen vielä irtoprismatkin. Blingbling - tiedättehän? 
Siivoustahan tälläkin alueella piisaa, metsän pienet asukit ovat jättäneet merkinnän käynneistään ja siitepölyä on harmaana pintana. Valoa läpäisevä katekin pitää puhdistaa neulasista. (Laiska töitään lukee...)

Nyt sitten säätila antaa minulle vapaan viikonlopun puutarhastani, en voi tallata siellä märkyydessä pilaamassa saavutettuja tuloksia. Keskitytään sitten käsitöihin ja puutarhalehtiin. "On tämä vaan rankkaa" - mutta ihanaa.