sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Trekooli-ihmisen hartaushetki

Tämän kuluneen toukokuun lämpöihanuuden ja siitä seuranneen puutarhakiireen johdosta en ole ottanut oikein kunnolla yhteyksiä, sitä pahoittelen. 
Tähän aivan alkuun haluan kertoa isot kiitokseni tuosta kukkivasta omenapuusta. Olet sittenkin kuullut hartaat toiveeni? Puu tuli tälle tontillemme aivan kuin vahingossa, vaikka varmaan mikään ei loppujen lopuksi tapahdukaan tietämättäsi? Tehdessämme tätä rakennusta meillä oli eväänä säkkitolkulla mummulan ihania omenoita, jotka toimivat tehtävässään hienosti. Nykyisen omenapuun kohdalla oli silloin ojanne, johon heiteltiin karat sekä ylikypsät madonkodit. 

Yksi siemen jäi varjelukseesi sinnittellen puuksi asti. Olemme odottaneet kukkia todella hartaasti ja tänä keväänä odotus palkittiin - kiitos!

Piti vielä kysymäni, muistatkos kuinka taivuttelin omenapuun oksia oikeaoppiseen asentoon? Niin oli hienot viritykset, mutta kuten varmaan kuulitkin, jotain tapahtui. Urbaani Lyyli-koira haaskaantui koko dogimitoillaan narujen ja painojen viidakkoon.  Pahoittelen vieläkin päästelemiäni lauseita, joissa ei varmaan ollut pilkkua eikä pistettä - konsonantteja sitäkin enempi. 

Taivaan linnuistakin kiittäisin. Meillä riittää heille evästä runsain mitoin ja ilollahan tervehdimme itikansyöjiä. Pönttöjen rakennusvaiheenkin taisit kuulla? Olemme isoäänistä porukkaa, toisinaan kaksi pomoa, vaan ei yhtään työntekijää. No, sanavarastohan siinä kyllä laajenee. Ensi vuodelle teemme pönttöjä lisää, sen lupaan. Sanavarastokin riittää tästä asiasta.
Erityiskiitokset lähettämistäsi musta- ja laulurastaista. 

Hieman varoen kysyisin sitten merkitystä lehtokotiloille. Miksi sellaisen riesan olet puutarhaihmisille asettanut?  Koettelee vaan ei hylkää - osastoa? Voisitko antaa meille muutaman siilin hyvään hoitoon - ikäänkuin vaihtarina?

Muutaman kerran olen itsekkäästi ajatellut joidenkin puutarhassa tapahtuneiden asioiden olleen hyvää tuuriakin. Kevät on varmaan vilkasta aikaa joka paikassa, etkä ehdi valvoa kaikkea tapahtuvaa. Kiitos siis tuuristakin ja suotuisasta keväästä.  

Lahjaksi saamani multakuorma oli mullantuottajan "kukkanen". Kaveri oli tehnyt oman sekosen, jossa oli hiekkaa aivan liikaa ollakseen aitoa multaa. 
Olen joissain kohdin päätellyt, että huumori on osa elämää ja sielläkin sitä viljellään... niin, olisiko mahdollista, tai miten sen nyt muotoilisin... että tälle multaa myynneelle hepulle järjestäisit vaikka kihomatoja viikoksi? 
Sinne teillepäin ei koskaan ole multia tilattu eikä sellaisia tarvittu, joten voi olla ettei minun murheeni kosketa. Voin vain kertoa, että suren pikkuruisten taimieni mahdollista jämähtämistä siihen kivennäiseen. 

Pahoittelen hieman kepposteluvimmaani - mutta siellähän on tapani tiedossa?




                     Kiitos myös tästä valmentajasta, jonka kanssa viime kesää vietimme. 
                                                     Tänä vuonna muistoissamme. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti