Sisustamista, stailausta ja lavasteita

On se vaan niin väärin syntyä näin kylmään vuodenaikaan! 
Enkä nyt puhu itsestäni... saan nyt sitten taikoa kaupunkikotiimme juhlatilat ja tarjoilut. Vuodenaika ei oikein salli tilojen laajentamista pihalle, joten nyt pitää ottaa luovuus ja kikkakakkoset avuksi. 
Miten toiminnat saa sujumaan ainakin itseä tyydyttävällä tavalla?

Nyt on kaikkea mahdollista ja mahdotonta siirretty pois toisen tieltä. Astiat olen päättänyt ottaa niistä vanhanaikaisista, suojelluksi luokitelluista astioista. 

Ennenvanhanaikainen suuri astiasto saa nyt siis luvan olla peruskalu, johon liitän väen määrästä johtuen keräilyerät. 

Tämä vanha astiasto sisältää täydellisen astiaston 12- hengelle syvine, mataline, suurine ja pienine lautasineen ja sitten jotain leipä- ja kakkulautasia.... On pottia, kippoa, kastikeastiaa ja kalavatia kaikissa kokovaihtoehdoissa! Oli se hurja paketti aikoinaan muun muuttokuorman ohella mummulan jäämistöjä. Silloin ajattelin, että laitanpa sen kaapin perälle odottelemaan "parempia aikoja". Se oli sitten sen kaapin sisältö vuosikausia.

Vaan mitä näistä säästelemään! Nyt käyttöön ja sen mukaisesti tehdään sitten kaikki muukin sisustus. Tämä vanhan ajan teema vaatii sitten ruuatkin samaan henkeen. Vanhaa keittotaitoa sekä kotiruokakirjaa on selattu, tehtynä on jo monenlaisia "kunnon ruokia" (voita ja kermaa säästelemättä). Dieetit voi sitten hoidella jokainen kotonaan omalla ajallaan. 

Nykyään ei missään leivontaohjeessa enää neuvota testaamaan kananmunien tuoreutta, eikä niitä edes kupin kautta kierrätetä taikinaan. 
Vanhassa kirjassani on ohjeena: " kielenpäässä sopii koittaa, ennen keittämistä jos munat ovat pahentuneita taikka ei. Se muna jossa molemmat päät tuntuu kielenpäähän kylmäksi on pahentunut, mutta se on pahentumaton,jossa pieni pää on kylmä ja vahva pää lämmin." 

Vanha kirja antaa myös hyvän vinkin paistinkastikkeen suurustmiseen, meidän vieraissamme kun on keliakiaa... eli paistin mukana ruskistetut nesteessä pehmitetyt juurekset survotaan siivilän läpi liemeen ja lisätään kerma. Päälle vaan haudutusta.

Ja tässä sitten on ns ruma kuva. 
Ettepä varmasti arvaa, mikä homma tässä on menossa! 

Löysin puuvajan perältä vanhan hylätyn vankkatekoisen tarjottimen, joka sitten olikin hopeoitu ja joskus maailmassa oikein kultasepän liikkeestä ostettu hienous. 
Vaan oli ruoste raiskannut yhtä reunaa... no, katsotaan 20 tunnin kuluttua miten kaksi purkillista cocacolaa vaikuttaa tähän asiaan. Pitääkö väite paikkaansa, että apua juomasta olisi tähän hommaan? ... rekvisiittaan sopiva esine. 

(ja jos ruoste lähtee tällä liemellä, lapsenlapsien kohdalla pidän hartaan esitelmän! )

Syntymäpäiväsankarini hymähtelee ja siirtelee kiltisti sohvia ja pöytiä, rakentelee (taas!) varatilaa säilytettäville jutuille ym. Hommansa kaikilla. 

Minä mietin, mikä mitta on "rippula voita", "pienennetyt karvaat pippurat" ja "liemen kaato oikopäätä karottiin"... 

Kekkereissä on aina parasta kaiken suunnittelu. Tietysti myös ystävien ja tuttavien tapaaminen on oma juttunsa. Nähdään näissä mukavissa merkeissä, välillä kun tuntuu, että
sukulaiset ovat läsnä vain hautajaisissa. Ennen käytiin tässä karjalaisessa suvussa suurella porukalla, nyt se suuri porukka on sieltä kantaporukasta alkaen harvennut. On sen lisäksi erottu, karattu, luotu uusia kuvioita ja vaikka mitä tapahtunut.   

"Mikään ei ole kuin ennen"...


Vielä on matkaa maljoihin, näistä kahta mallia käytettiin viimeksi tässä talossa noin 27 vuotta sitten!! Näin se aika kuluu, piti oikein pysähtyä asiaa laskemaan. 

Vielä on siirreltäviä esineitä ja viikon päästä katsotaan, olivatko lavastukset sekä stailaukset kohdillaan teemaan sopien. 

Kuka pissi muroihin?

Olipa ohjelma Sambiaan uponneista avustusrahoista - tai oikeammin mihinkä ne sitten loppujen lopuksi upposivatkaan!

Miten naivisti sitä uskotaankaan avustusten perillemenoon! Kerta toisensa jälkeen tulee uutisointia samantapaisista jutuista ja mitä vielä, taas lähdetään avustamaan uutta hetteikköä. 

Joulun aikaan on enää hippunen ja se, jos mikä saa lompsat aukeamaan. Keräyksiä riittää ja joulumieltä ostetaan. Suomi on varakas maa ja se tunnutaan tiedettävän muuallakin. 

Nuo oman maan ulkopuoliset maat tuntuvat olevan kiinnostavampia kohteita kuin täällä apua tarvitsevat. Mistähän syystä? Onko se hienompaa? 

Jokin aika sitten uutisoitiin etelä-afrikan yhdestä presidentistä, joka sai 13 miljoonaa parantaakseen kotomaansa turvallisuutta. Vaan mitä tekikään tämä julli! Hän rakensi itselleen uima-altaan, karja-aidan sekä uuden kanalan. 
Olipa ainakin kanoilla turvallinen olo. 

Kaikenlaistahan siinä kieltämättä mieleen tulee näitä ohjelmia katsellessa. Varsinkaan, kun vääriin kohteisiin uponneita rahoja ei saada perittyä takaisin. 

Entinen työtoverini vietti juuri äsken viimeiset hetkensä saattohoitokodissa, jonka toimintaa ylläpidetään kaikenlaisilla keräyksillä. Rahaa muutaman tonnin settinä toiminnan tukemiseksi, maailmalle rahaa upotetaan sen sijaan miljoonia. Tasan ei käy onnenlahjat. 

Ikä on vain numeroita ja muita toivotuksia

Olen vannoutunut puhelintoivekonserttien kuuntelija. Minusta on rentouttavaa perjantai-iltaisin tehdä askareita, iltapalaa ym kuunnellen kaikenlaista musiikkia, kaikenlaisia toivotuksia.  Lauantaiaamuisin on sitten oma lukunsa synttärionnittelijat, jotka kilvan koettavat keksiä sankareille osuvimpia juttuja. Nyt kun alueellista toivekonserttia ei ole, puuttuvat ne "paljon onneevaavaan" - laulajat. Ennen täällä meidän radiossamme laulettiin vuoden aikana lähes kaikki Ypäjän pitäjän naapurit ja tiedettiin Sappeen jäätilanne (vaikkei kysyttykään) toivotuksia sai myös lotat ja veteraanit aina samalta eläkeläiseltä. 

Oleellista kaikessa tuntuu kuitenkin olevan, että vuosia täyttävän ikä täytyy kertoa tässä yhteydesssä sekä vakuutella, "ettet ole päivääkään vanhemman näköinen",  "ikäistäsi nuoremmalta näytät". 
Hittoja kanssa. Uskoisin, että senioriväki ainakin tietää ikääntymisen merkityksen, toki nuorempi väkikin omalta osaltaan. Se tuo nuorisolle valtaa ja vapautta. Ne ikään liittyvät numerot. 

Usein mietinkin, miksi ne vuodet pitää julistaa näissä ohjelmissa. Eikö riitä, että kyseinen päivänsankari täyttää vuosia? Varmasti sekä takuulla hän itse tietää niiden todellisen määrän... ja jos nyt on niin ettei tiedä/muista, onko sillä sitten jotain väliä?? ... ehkei sankari olisikaan halunnut asiaa julkistettavan. Toiseenkin suuntaan toivotellaan: tulkaa veikkoset juhlimaan - juhlat ovat tosin Pattajalla allasbaarissa. Tarjoan drinksut paikalle tuleville. 

Entä sitten se ikinuoruus, jota toivottelijoiden pitää vakuuttaa? Tokihan siinä välit poikki menisi, jos tulisi sanottua, että kylläpä nyt on elämä kohdellut huonosti  kun on mätkäissyt ryppyjä parin vuoden annoksissa kerrallaan. Kepeästi sulla nousee kinttu, vaikka todellisuudessa kuskin penkillekin könyäminen on noinkin vaivalloista...äitikö sinutkin aamulla puki?

Muistanpa, oliko sitten vitsintynkä aikoinaan se lopullinen lausahdus, jonka joku Jalmari itselleen halusi:
- aisa katkes, kärryt kaatui. 
Jalmarille rauha saapui.

Toivotushan tuokin. 

Pikaista paranemista toivottelin aiemmin Herkolle, kissaterapeutillemme,  sydämeni oli aivan syrjällään ennusteesta johtuen. Katti on kuitenkin toipumassa kettuansan jäljiltä ja tervehti meitä hyvinkin lämpöisesti vierailukäynnillämme. Ne kuuluisat kissan yhdeksän henkeä! Tässä kyllä tuli yksi käytettyä, etten sanoisi jopa puolitoista. 
Vielä menee aikaa ennenkuin Herkko saa siirtyä pihapiireihin. Ukki nauttii lämmöstä ja läheisyydestä kehruupolkan säestyksellä. 

Juttelin niistä käsityöharrastuksistani, kuvassa on nähtävissä patalapun malli. 

Jospa käppänäperheeseen joululahjatoivotuksiin liittäisin? 

                            Teille kaikille toivottelen oikein rentouttavaa viikonloppua!

Mietteitä

Nyt kun olen ollut vapaalla jo kohtuullisen kauan entisistä hommistani, on välillä käynnyt mielessä kuinka oikein selvisinkään kaikesta itse järjestämästäni ohjelmasta!

Kaikki puutarhaan ja pihaan liittyvät asiat, kodin kunnostaminen, harrastukset ja ystävät... 
kaikella on aikansa ja toisinaan tuntuu, että siitä ajasta on pula - vieläkin.Käsityöt vievät mennessään taas kun on aikaa enemmän, vallan IHANAA!!

Sanotaan, että jonkun oven sulkeuduttua, toinen ovi aukeaa. Haluan itsekin uskoa siihen sanontaan. Mahdollisuuksia kaikenlaisiin juttuihin tulee, tarvitsee pitää vain silmät auki ja olla vastaanottavainen uusille kokemuksille. Luvassa olisi käsitöihini ja muuhun käsillä tehtäviin asioihin liittyviä juttuja. Niistä sitten myöhemmin...

Miten helppoa onkaan elämä kun ovessa on oheinen teksti, tietää mitä sen takana on!
Mutta! Mitä siellä sitten on - se onkin toinen juttu. 

Istuin aamukahvilla ja tulin lukaisseeksi leipäpussin kyljestä mitä sisältönä mainitaan. Kovasti hehkutettiin puolukkaa leivän raaka-aineissa. 
Joopa joo. Pussissa oli painoa 500g ja puolukan osuus 1,5%... sehän olisi vallan kokonaiset 7,5g, siis teelusikallisen verran!! 
Olen itsekin nykyään leiponut jokseenkin paljon kaikenlaisia kakkaroita enkä kyllä teelusikallisesta vielä leipääni kutsuisi puolukkaleiväksi!! 
Mies innostui aiheesta ja piirsi havainnollisesti sitten suolan osuuden juustosiivusta... huh! siinä silmäiltynä se tuntuikin pahalta. Vaikka suolaisuus on minun juttuni,herätti havaintoesitys ajatuksia kohisevasta verenpaineesta.  

Tässäpä on kiivi, joka jo muutaman vuoden on sinnitellyt meillä kesät,talvet. Ensi keväänä (mikäli hyvin käy) siirrän sen kaupunkiin ostamaani thermoruukkuun. Ajattelin, että se menestyisi lasitetulla terassilla sen avulla kuten hankkimani viiniköynnös. No, kunhan talven lumia olen aikani lapioinnut, tästäkin projektista sitten lisää. Tänä vuonna en uskaltanut lannoittaa kasvia lainkaan... edellisvuonna oli oksilla pituutta kolmisen metriä siitä syystä. Alkoi muistuttamaan sitä kasvijännärin oksistoa... 
Tämä kiivihän lähti siemenestä kasvuun aikanaan, joten jo pitkä taival silläkin. 

Jokos kesäkukat on siivottu pois?? ... tässäpä löytämäni talvisen ovikoristeen mallia teillekin. 
Minä kun olen hieman merkkiuskollinen näissäkin puuhissa.  

Koppelo, pukki...

Siivotessa huushollia tuli mieleeni sellainen juttu, että eikös olekin aika mielenkiintoinen seikka miten ihmisiä aletaan kutsua eläimiksi!

SIKA! ... taitaapa olla tyypillinen juttu. 
Puhuu kuin papukaija...kaakattaa kuin kana - ja onhan niitä paljon muitakin. 

Kevyt kuin perhonen...

Entäs jos. 
Entäs jos olisi pariskunta, jossa miespuolinen leipäsusi olisi löytänyt söpösen pullahiiren ... mitä jälkikasvusta tulisi? Tulisiko käenpoikia, jotka kuppaavat vanhempansa?

Milloin sitten liitossa rouva muuttuu V:n lehmäksi, jonka naama muistuttaa petolinnun p:tä? Miehen muutos alkaa vällykäärmeestä pukin suuntaan... SIKA!  parkaisee rouva ja alkaa katsella naapuriaidan yli, jossa nyljetyn oravan kaltainen atleetikko jyystää pihanurmea lokakuullakin undulaatin salakuljetuspöksyissään. Aviomies kun on malliltaan muuttunut tiineeksi oravaksi. 

Mies kun on tursaan ja niljakkeen välillä, virtsaakin kuin kievarin hevonen (lääkärinsä mukaan), rouva lähtee ruskaretkeilemään kohti pohjoista muuttuen siellä punakyntiseksi koppeloksi tiikerikuosisessa asussaan. 

Ruskaloman aikana herra on muuttunut seni-oriksi ja rouvalla on omat muutoksensa tulossa. Elämä jatkuu, liitto on tiivis kuin sammakon p-läpi, harvinainen kuin puuhevosen jätös.  

Puhutaanko eläimistä samoin?? Onko tuo koira tarpeillaan kuin "Martti", ketä Heluna-lehmä muistuttaa laitumella, loikkiva rusakko - muistuttaako mummua?

Hohhoijaa, sainpa siivottua ajatusleikin voimalla :) ja sitten kahveelle iteroimaan uusia juttuja. 

Tässä mietittävää jatkoon...