Enkä nyt puhu itsestäni... saan nyt sitten taikoa kaupunkikotiimme juhlatilat ja tarjoilut. Vuodenaika ei oikein salli tilojen laajentamista pihalle, joten nyt pitää ottaa luovuus ja kikkakakkoset avuksi.
Miten toiminnat saa sujumaan ainakin itseä tyydyttävällä tavalla?
Nyt on kaikkea mahdollista ja mahdotonta siirretty pois toisen tieltä. Astiat olen päättänyt ottaa niistä vanhanaikaisista, suojelluksi luokitelluista astioista.
Ennenvanhanaikainen suuri astiasto saa nyt siis luvan olla peruskalu, johon liitän väen määrästä johtuen keräilyerät.
Tämä vanha astiasto sisältää täydellisen astiaston 12- hengelle syvine, mataline, suurine ja pienine lautasineen ja sitten jotain leipä- ja kakkulautasia.... On pottia, kippoa, kastikeastiaa ja kalavatia kaikissa kokovaihtoehdoissa! Oli se hurja paketti aikoinaan muun muuttokuorman ohella mummulan jäämistöjä. Silloin ajattelin, että laitanpa sen kaapin perälle odottelemaan "parempia aikoja". Se oli sitten sen kaapin sisältö vuosikausia.
Vaan mitä näistä säästelemään! Nyt käyttöön ja sen mukaisesti tehdään sitten kaikki muukin sisustus. Tämä vanhan ajan teema vaatii sitten ruuatkin samaan henkeen. Vanhaa keittotaitoa sekä kotiruokakirjaa on selattu, tehtynä on jo monenlaisia "kunnon ruokia" (voita ja kermaa säästelemättä). Dieetit voi sitten hoidella jokainen kotonaan omalla ajallaan.
Nykyään ei missään leivontaohjeessa enää neuvota testaamaan kananmunien tuoreutta, eikä niitä edes kupin kautta kierrätetä taikinaan.
Vanhassa kirjassani on ohjeena: " kielenpäässä sopii koittaa, ennen keittämistä jos munat ovat pahentuneita taikka ei. Se muna jossa molemmat päät tuntuu kielenpäähän kylmäksi on pahentunut, mutta se on pahentumaton,jossa pieni pää on kylmä ja vahva pää lämmin."
Vanha kirja antaa myös hyvän vinkin paistinkastikkeen suurustmiseen, meidän vieraissamme kun on keliakiaa... eli paistin mukana ruskistetut nesteessä pehmitetyt juurekset survotaan siivilän läpi liemeen ja lisätään kerma. Päälle vaan haudutusta.
Ja tässä sitten on ns ruma kuva.
Ettepä varmasti arvaa, mikä homma tässä on menossa!
Löysin puuvajan perältä vanhan hylätyn vankkatekoisen tarjottimen, joka sitten olikin hopeoitu ja joskus maailmassa oikein kultasepän liikkeestä ostettu hienous.
Vaan oli ruoste raiskannut yhtä reunaa... no, katsotaan 20 tunnin kuluttua miten kaksi purkillista cocacolaa vaikuttaa tähän asiaan. Pitääkö väite paikkaansa, että apua juomasta olisi tähän hommaan? ... rekvisiittaan sopiva esine.
(ja jos ruoste lähtee tällä liemellä, lapsenlapsien kohdalla pidän hartaan esitelmän! )
Syntymäpäiväsankarini hymähtelee ja siirtelee kiltisti sohvia ja pöytiä, rakentelee (taas!) varatilaa säilytettäville jutuille ym. Hommansa kaikilla.
Minä mietin, mikä mitta on "rippula voita", "pienennetyt karvaat pippurat" ja "liemen kaato oikopäätä karottiin"...
Kekkereissä on aina parasta kaiken suunnittelu. Tietysti myös ystävien ja tuttavien tapaaminen on oma juttunsa. Nähdään näissä mukavissa merkeissä, välillä kun tuntuu, että
sukulaiset ovat läsnä vain hautajaisissa. Ennen käytiin tässä karjalaisessa suvussa suurella porukalla, nyt se suuri porukka on sieltä kantaporukasta alkaen harvennut. On sen lisäksi erottu, karattu, luotu uusia kuvioita ja vaikka mitä tapahtunut.
"Mikään ei ole kuin ennen"...
Vielä on matkaa maljoihin, näistä kahta mallia käytettiin viimeksi tässä talossa noin 27 vuotta sitten!! Näin se aika kuluu, piti oikein pysähtyä asiaa laskemaan.
Vielä on siirreltäviä esineitä ja viikon päästä katsotaan, olivatko lavastukset sekä stailaukset kohdillaan teemaan sopien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti