Siivotessa huushollia tuli mieleeni sellainen juttu, että eikös olekin aika mielenkiintoinen seikka miten ihmisiä aletaan kutsua eläimiksi!
SIKA! ... taitaapa olla tyypillinen juttu.
Puhuu kuin papukaija...kaakattaa kuin kana - ja onhan niitä paljon muitakin.
Kevyt kuin perhonen...
Entäs jos.
Entäs jos olisi pariskunta, jossa miespuolinen leipäsusi olisi löytänyt söpösen pullahiiren ... mitä jälkikasvusta tulisi? Tulisiko käenpoikia, jotka kuppaavat vanhempansa?
Milloin sitten liitossa rouva muuttuu V:n lehmäksi, jonka naama muistuttaa petolinnun p:tä? Miehen muutos alkaa vällykäärmeestä pukin suuntaan... SIKA! parkaisee rouva ja alkaa katsella naapuriaidan yli, jossa nyljetyn oravan kaltainen atleetikko jyystää pihanurmea lokakuullakin undulaatin salakuljetuspöksyissään. Aviomies kun on malliltaan muuttunut tiineeksi oravaksi.
Mies kun on tursaan ja niljakkeen välillä, virtsaakin kuin kievarin hevonen (lääkärinsä mukaan), rouva lähtee ruskaretkeilemään kohti pohjoista muuttuen siellä punakyntiseksi koppeloksi tiikerikuosisessa asussaan.
Ruskaloman aikana herra on muuttunut seni-oriksi ja rouvalla on omat muutoksensa tulossa. Elämä jatkuu, liitto on tiivis kuin sammakon p-läpi, harvinainen kuin puuhevosen jätös.
Puhutaanko eläimistä samoin?? Onko tuo koira tarpeillaan kuin "Martti", ketä Heluna-lehmä muistuttaa laitumella, loikkiva rusakko - muistuttaako mummua?
Hohhoijaa, sainpa siivottua ajatusleikin voimalla :) ja sitten kahveelle iteroimaan uusia juttuja.
Tässä mietittävää jatkoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti