Kaikki puutarhaan ja pihaan liittyvät asiat, kodin kunnostaminen, harrastukset ja ystävät...
kaikella on aikansa ja toisinaan tuntuu, että siitä ajasta on pula - vieläkin.Käsityöt vievät mennessään taas kun on aikaa enemmän, vallan IHANAA!!
Sanotaan, että jonkun oven sulkeuduttua, toinen ovi aukeaa. Haluan itsekin uskoa siihen sanontaan. Mahdollisuuksia kaikenlaisiin juttuihin tulee, tarvitsee pitää vain silmät auki ja olla vastaanottavainen uusille kokemuksille. Luvassa olisi käsitöihini ja muuhun käsillä tehtäviin asioihin liittyviä juttuja. Niistä sitten myöhemmin...
Mutta! Mitä siellä sitten on - se onkin toinen juttu.
Istuin aamukahvilla ja tulin lukaisseeksi leipäpussin kyljestä mitä sisältönä mainitaan. Kovasti hehkutettiin puolukkaa leivän raaka-aineissa.
Joopa joo. Pussissa oli painoa 500g ja puolukan osuus 1,5%... sehän olisi vallan kokonaiset 7,5g, siis teelusikallisen verran!!
Olen itsekin nykyään leiponut jokseenkin paljon kaikenlaisia kakkaroita enkä kyllä teelusikallisesta vielä leipääni kutsuisi puolukkaleiväksi!!
Mies innostui aiheesta ja piirsi havainnollisesti sitten suolan osuuden juustosiivusta... huh! siinä silmäiltynä se tuntuikin pahalta. Vaikka suolaisuus on minun juttuni,herätti havaintoesitys ajatuksia kohisevasta verenpaineesta.
Tässäpä on kiivi, joka jo muutaman vuoden on sinnitellyt meillä kesät,talvet. Ensi keväänä (mikäli hyvin käy) siirrän sen kaupunkiin ostamaani thermoruukkuun. Ajattelin, että se menestyisi lasitetulla terassilla sen avulla kuten hankkimani viiniköynnös. No, kunhan talven lumia olen aikani lapioinnut, tästäkin projektista sitten lisää. Tänä vuonna en uskaltanut lannoittaa kasvia lainkaan... edellisvuonna oli oksilla pituutta kolmisen metriä siitä syystä. Alkoi muistuttamaan sitä kasvijännärin oksistoa...
Tämä kiivihän lähti siemenestä kasvuun aikanaan, joten jo pitkä taival silläkin.
Minä kun olen hieman merkkiuskollinen näissäkin puuhissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti