Maailma näköjään muuttuu ympärillämme sitä tahtia, ettei tahdo heikompi perässä pysyä. Vielä ei ole sataakaan vuotta siitä kun aloittelin ensimmäisen ammattini, sihteerin, hommia.
Kirjoituskoneet olivat silloin pikkuhiljaa muuttumassa sähköisiksi, kotona kuitenkin kirjoittelin pitkään austraalianposteja manuaalisella matkakirjoituskoneella.
Takkusimme työpäivämme aikana värinauhojen vaihdoilla ja irtoavilla kirjasimilla. Käytimme korjauskynää, korjausnauhaa tai jopa korjauslakkaa. Viime mainitulla sai hienoja lumihiutaleita joulukortteihin...
Sanelukoneet olivat nauhavetoisia ja ne nauhat alkoivat jodlata liiallisesta kelaamisesta. Digiaikaan oli tässä kohden valovuosia. Käytimme myös kalkkeeripaperia saadaksemme itsellemme tekstistä kopion. Ajatella.
Irtoavat kirjasimet opin itse tinaamaan paikoilleen. Silloinen esimieheni yksityislaitoksessa sanoi, että naiset osaavat mitä vaan, tekeväthän ne niitä käsitöitä kotonakin. Niinpä minulla oli laatikossa tinaa ja tinakolvi. Se oli taitolaji, ettei kirjainta laittanut pompsaamaan rivistä. Välillä otin "asentamisen" uusiksi useaankin kertaan. Turhaksi jäi sekin taito, ei jatkossa kysytty mokomaa osaamista enää.
Tämä kuvassa oleva kirjoituskone on erään poliisilaitoksen kanslistin vanha kone. Oli aivan pakko saada se joskus 70- luvulla pölyttymään kaapin päälle. Painoa aparaatilla on monta kiloa, joten ei ollut pelkoa, että pöydältä aivan itsellään lattialle putoaisi. Äkkiä veikkaisin painoksi ainakin kolmea kiloa...
Puhelin oli toinen työväline. Numeronäytölliset tulivat kait ensin työpaikoille...
Me saimme kotiin pari kertaa aasialaistuliaisina puhelimia. Toinen malli oli sellainen kauniit ja rohkeat malli, josta sai luurin mukaansa vaikka pihalle. Oli se polleaa paistatella rivitalon takapihalla kahvilla ja luuri siinä pöydällä! Kalpene Siemens, kun et luonut omaa mallistoasi.
Toinenkin oli "elokuvista tuttu". Seinäpuhelin, jossa oli johtoa meille ja meidän kylälle. Tämä mahdollisti sellaisen jutun, että nuoriso pääsi kavereiden kanssa istumaan sohvalle vierekkäin ja alle kymmenvuotiaina he kuuntelivat posket hehkuen senssilinjaa. Sitä ainoaa keskustelukanavaa, joka oli olemassa. Puhelinlaskumme oli yhdellä kaudella aikamoinen, soitetuista kaukopuheluista huolimatta epäilyt jostain ylimääräisestä kasvoivat. Yrittäessäni soitella kotiin päivällä oli linjamme aina varattuna, Vaan mitä tein? Soitin senssilinjalle minäkin ja ilmoitin rauhallisen jäätävällä äänellä, että se, joka nyt kuulee äitinsä äänen poistuu linjoilta välittömästi. Ja katso ihmettä! Kohta linja meille olikin vapaana. Kissan pirulainen kuulemma oli potkinut luurin pois paikoiltaan pöytäpuhelimesta....
Puhelinhan se on tämäkin. Vielä vanhempaa tekoa kuin äskeinen kirjoituskone. Painoa voisi kanssa kuvailla kiloissa, joten tätä ei onnistunut hukkaamaan nykyisen kännykän tavoin edes patjojen väliin. Eikä olisi lumpsahtanut paidantaskusta likakaivoonkaan, ei olisi tullut mieleen kiskoa mukanaan... eikä olisi onnistunutkaan.
Muistatteko vielä puhelinvastaajat, joihin saneltiin lomallelähtöviestejä ja muuta informatiivista tietoa perheen poissaoloista? Silloin ei varkaita pelätty. Suosituissa versioissa lapset saivat sanella nauhalle koko perheen viestin. Persoonallisiakin viestejä oli aina välillä, riippuen perheen dynamiikasta. Yleensä niin kantti kertaa kantti, oltiin niin sovinnaisia. Vielä silloin.
Erään kerran sanelin nauhalle jotenkin tähän tapaan, että ei sinun tarvitse kertoa soittaneesi. Tiedänhän minä sen muutenkin, sillä olen pitäjän ainoa oikea selvännäkijä. Otan yhteyttä.
Joopa joo. Puhelinkioskejakin oli vielä siihen aikaan, 70 - luvulla edes kaikilla ei ollut puhelimiakaan. Tuntuu oudolta kun nyt jo taaperot jahtaavaat pokea puiston kulmilla ja soittelevat milloin minnekin.
Hoitajaksi päädyttyäni oli maailma jo toinen. Osa vanhemmista hoitajista kapinoi kaikkea sähköistä maailmaa vastaan, tulihan oikein tietokoneita! Potilaat jäisivät hoitamatta ja tieto häiviäisi jonnekin aparaatin syvyyksiin. Voi elämä.
Mutta se maailma olisikin sitten kokonaan uusi juttu kerrottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti