Olen varmaankin kertonut olevani innokas kirppari-ihminen? En niinkään myy, minä vaan kerään entisten lisäksi jotain mukavaa...
Minulle jäi mielenmyllerrykseen erään kirpparin seinällä oleva kuva tiukannäköisestä - toisaalta hämmentyneestä vaarista. Siinä se pappa istui tiukasti töröttäen ostajaa odotellen. Kädet olivat vahvat kuin lapiot. Kympillä lähtisi vaari jonkun seinää koristamaan.
Kovasti olen hämmentynyt, kuka haluaa ripustaa seinälleen vieraan ihmisen kuvia?? Eihän tämä ainoa ollut laatuaan. Muitakin sukukuvia näyttävät kirpparit myyvän. Kokonaisia albumejakin!
Toisaalta. Nyt kun olen vapauteni hurmassa lähtenyt selvittelemään omaa sukuani ja juuriani, voisi olla paikallaan liittää näitä itseprofiloituja vaareja mukaan. Kun löytää piikoja ja renkejä tarpeeksi, liitänkö mukaan vaarin upeasta kartanosta suuren järven rannalta? Sukupuun oksat notkahtivat äänekkäästi rytisten, pysytellään vaan omissa.
Mitä sukunsa tutkijat odottavat löytävänsä?? Toiveeena olisi varmasti löytää jotain hienoa, pari ritaria kenties? Harva toivoo löytävänsä juoppoa tappelijaa, jonka tiimoilta kylällä lehtolapsiparvi kukoistaa... vaan minkäs teet! Sukuaan ei oikein voi valita, onneksi ystävät voi.
Vuosisata tai kaksi - tilanteet vaihtelevat. Sukunimilaki tuli voimaan v. 1920 ja sekin sai sakkiin eri nimistä väkeä, entisten lisäksi. Toivoisin selvittäväni isoäitini äidin sukujuuret. Olen jo ovella ja sieltä takaa uskoisin löytäväni todella mielenkiintoisen tapauksen. Mihin hän liittyy, mitä oikein tapahtuikaan kun tapahtui mitä tapahtui?? Tähän voisi käyttää kaikki jaossa olevat kysymysmerkit helposti. Tämän naishenkilön aikuisuus oli ajalla, jolloin naiset olivat miehen kylkiluusta peräisin. Pianon jalatkin kuulemma piti peittää säädyllisyyden nimissä! Siinäpä maustetta noin alkajaisiksi.
Toivoisin löytäväni vastauksia myös sukupiirin ulkopuolelle nostetuista persoonista. Heihin kun ei koskettu kepilläkään. Miksi ja mitä??
Ehkä löydän jotain todella epämukavaa tai sopimatonta... pääasia kuitenkin, että löydän jotain. Silloin aikanaan kun olisi voinut kysyä, ei asia tuntunut kiinnostavalta, toisaalta eihän sitä asiaa ollut olemassakaan. Henkilöt olivat kuin näkymätön lapsi muumikirjojen tarinankerronnassa. Huvinsa kullakin ja nyt minulla se on tätä.
Vaari kympillä jäi sinne seinälle minun osaltani. Ehkä hän pääsi jouluksi kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti