Tyyppejä työpaikoilla

(kuvassa olevat asut ovat osa koostetta näitten neitosten talvimuodista)

Mutta asiaan. Jokaiselle työpaikalle muodostuu persoonallisuuksista, tyypeistä, työporukka. Se porukka antaa mausteensa jokaiseen päivään. Mutta millaisia tyyppejä he sitten voisivat ollakaan? 
Tähän seuraavaan olen koonnut kuvitteellisen Lotikonlahden pitäjästä täysin kuvitteellisen työryhmän, joka voisi edustaa niin hoitoalaa kuin toimistoväkeä, unohtamatta muutakaan väkeä. Kuvitelut hahmot eivät ole tärkeys- eikä pelottavuusjärjestyksessä. 

Oletettavalla varmuudella sakkiin kuuluu Kaisa Kailotin. Hänen äänensä ja mielipiteensä kuuluvat aina vaikka ei kukaan kysyisikään sitä. Kaisa tuo mieluusti mielipiteensä sidottuna muiden nimiinkin, eihän hän nyt yksin tätä asiaa, mutta kun nuo tytöt... Kaisa toimii eräänaisena mielipidejohtajana vieden hiljaisten ja sovittelevien työtoverien kielet suljetulle osastolle. On paljon helpompi tulla huomenna töihin kuin vastustaa Kaisaa. Hyvin ymmärrettävää?

Harri Harmaasukka, hoitopuolella varsinkin työryhmän viimeisiä "miehiä". Tosi mies, aina valmiina auttamaan muita. Partiopoikamainen ja hieman veijari. Häviää taustaan, mutta työnsä suorittaa moitteetta ja luotolla. Tulee toimeen hyvinkin hankalien "ympäristötekijöiden" kanssa. 

Puhuttaessa vuosikatsauksesta sekä henkilöstöpäällikön pitämästä tilaisuudesta, jossa katsellaan poissaolotilastoja tai vastaavia saa Helinä Herkkänen taas pistoja. Uskoo vahvasti ja kokee, että näissä poissaoloissa tarkoitetaan juurikin häntä. Pahoittaa taas kerran mielensä syvästi ja on takuuvarmasti muutaman päivän pois työstä.

Viola Valiojäsen on omasta mielestään varsinainen ryhmän luottotyyppi. Onhan hän ollut talossa vuosikymmeniä nähden kaikki ne muutokset sekä konsulttikäynnit, joita jo aiemminkin oli sekä niistä koituneet tulokset. Tämän päivän konsulteille ja niiden myötä syntyneille yhteisille istunnoille hän viittaa kintaalla. Tulee niihin mukaan, jos joku kädestä tuo, muuten ei. Hänellähän on työ kesken! . Siinähän luovat uusia kuvioitaan, puhukoon työnohjaajakin mitä tykkää. Hän ei usko muutoksen tuovan mitään hyvää, periaatteessa. Tekee niin kuin ennenkin on tehnyt ja kynätkin ovat pöydällä samassa asennossa. Muutama vuosi vielä eläkkeeseen ja ne vuodet hän on päättänyt tehdä oman mallinsa mukaan.  Piste.  

Kerttuli Keikauskakku on työryhmän kakunleipoja. Jokaisen loman jälkeen hän kiikuttaa Tupperwarapöntössä leipomansa kakun, jonka hän pyrkii tekemään erilaisena kuin edelliskerralla ja jotenkin säväyttämään väkeään uudella herkulla. Samaan hyssyyn kuuluu ihastella lomakuvia ja reissukuvauksia oikein ajan kanssa. Herttaisuudestaan huolimatta Kerttuli on yksikön aikavaras. Hänen seurassaan aika kuluu ja sosiaalinen yhteydenpito vie koko muunkin porukan aikaa, odottaahan Kerttuli saavansa saman kohtelun muiden lomailijoiden taholta. Varsinainen kakkusirkus lomakausien loppuessa. Ei siis ihme, että pomo laskee ryhmän pärjäävän yhtä vähemmällä.  

Vuoroviikon osa-aikaisuutta tekevä Pauliina Puolityöaikainen on aina yhtä pihalla mitä työryhmässä tapahtuu tai mitä siellä on päätetty yhteisistä asioista. Töissäoloviikosta kuluu iso osa siihen, että hän saa asiat päähänsä jälleen. Takuuvarmasti hän ei lähde hankkeisiin mukaan " koska on siellä niin harvoin". Joskus vahingossa tehtäviä tasatessa hänelle siunaantuneita luottohommia on jäännyt tekemättä juuri tästä syystä. 

Mutta! Tero Testosteroni! Työryhmän märkäkorva. Vaaleanpunaisessa kauluspaidassa paikalle hipsivä naisporukan keskiökukkanen. Uskoo vahvasti karismaansa, jonka avulla juuri hän saa ryhmään uutta ajattelua pyrkien luomaan ympärilleen "Charlien enkelit". Luottaa erilaisiin julkkismielipiteisiin toistaen heidän lausumiaan ainoana oikeana. Siinä mielessä ikävä tyyppi, että varsinaisiin perustöihin ei mieluusti tassuaan iske, uskoo luovuuteen vahvasti, vaikka tosiasiassa ei itse sellaista ominaisuutta omaakaan ja työsuuoritteet mahtuisivat tulitikkuaskiin. Ainoa kohta, joka Terolla väsyy työpäivänä, ovat leuat. Puhumiseen hän käyttää aikaansa.  

Työryhmän yksi vakiojäsen, josta kukaan ei ota selkoa on Tuuli Tulinko-Olinko. Onko hän lainkaan sitoutunut tähän työryhmään tai ylipäätään koko Lotikonlahden pitäjään. Jatkuvasti kertomansa mukaan hakee uutta tointa, koska pelkää saneerauksia joista uutisissakin on joka päivä. Ei perhettä ja tekee ne hankalat vuorot, jotka ei tahdo muille kelvata. Uhrautuu, vaikkakin pitkin hampain. Takarivin mäkätin toisaalta. 

Määräaikainen Minttu Kanttikertaakantti-Hoppula jännittää aina määryskirjan parasta ennen päivän lähestyessä. Jatkuuko vai ei, löytyykö hänen työssä ololleen perusteita ja pohjaa. Kärttää esimiesten perässä tietoa sekä perusteita, mikäli jatkoa ei synny. Työsuoritukset Mintulla ovat erinomaisia sillä hän pyrkii kaikessa täydellisyyteen, missään nimessä ole puutteita. Nopeasti ja hieman muittenkin töitä paikaten tulee suoritteita. Tuskastuu, mikäli on liian paikoilleen jämähtänyt tilanne. Pyrkii myös nuoruuden innolla kehittämään uutta arjen rutiineissa aiheuttaen pysähtyneisyyden ajan väelle ahdistusta. Aivan muulta alalta tulleena näkee asioita uudelta kantilta. Jatkoon!

Viimeinen työryhmäläinen tässä esiteltynä on Mette von Arkitöppönen.  Seurustellut jääkiekkoilijan kanssa ja on jonkinlaisen aatelissuvun viimeisen mutkan vesa. Tällä perusteella hän on asettunut muiden yläpuolelle. Asiaa auttaa, että hän seurustelee toimitusjohtajan kanssa, joten hän on vahvasti sisäpiirissä. Häntä varotaan tai mielistellään, riippuen tilanteesta. Huolimatta taustastaan on varsinainen oikea koulutus jäänyt toiseksi elämänkoulussa, reittä pitkin rämpiessä ei mokomaan ole ollut aikaa. Mette kummastelee mielellään asioita ja käy viestinviejäksi pyytämättäkin. Sotkee ja sekottaa asioita, eikä itse ymmärrä mikä taas meni pieleen. 



Työryhmän muutospalaverissa elettiin mielenkiintoisia aikoja työnohjaajan kummastelessa ryhmädynamiikkaa. Ainoa ääneenlausuttu pidempi kommentti tuli Kerttuli Keikauskakulta, joka pohti, miksei tässä palaverissa voitu juoda kahvia ja vaikka joku olisi kakkuakin tuonnut. Olisihan niin monta henkilöä ollut paikalla niistä nauttimassa. Varsinaiseen aiheeseen Kerttuli ei halunnut ottaa kantaa, ettei kellekään tulisi paha mieli. Eihän kukaan halua kuulla ikäviä asioita? Kaisan ääni toki kuulu yli muiden, ettei meillä mitään ongelmia ole, ongelmat ovat pomoilla, jotka eivät kuuntele meitä. 

Eräs työryhmään kuulunut kävi poislähtiessään esimiehen luona "lähtöselvityksessä". Esimies kysyi haluaisiko kyseinen henkilö suositella työpaikkaa jatkossa esimerkiksi ystävilleen. 
"Ei, en suosittele" vastasi lähtijä. "Haluan pitää ystäväni".