Laillistettua pedofiliaa ja kukonmunia

On juurikin taakse jäänneenä nenäpäivähuhtomiset kaikkine asiaan liittyvin julkkistempauksineen. Rahaa on kerätty runsain mitoin. Hyvä niin... etenkin, jos se tavoittaa kohteensa.
Nämä maailmalla liihoittavat uutiset saavat mieleen nousemaan hurjasti kysymysmerkkejä asioista ja niiden hoitamisesta. Lapsuuden aika, aika, jonka pitäisi olla se turvattu ja onnellinen. Onko se sitä, edes oman maamme lapsilla ... kun juuri oli puukotettu yksi 3-vuotias lapsi?

Juuri samana päivänä kun meillä kansa touhusi nenäpäivää oli paikallislehdessämme kirjoitus Zimbabwen "Gucci Gracesta" ja hänen rahankäytöstään. Tästä hulppeasta kuluttajasta on nousemassa, mikäli merkit paikkansa pitävät, uusi presidentti. Zimbabwe ei ollut avustettavien maiden listalla, ainakaan nimenä, mutta mitenkähän jatkossa? Tuskin tämä nainen käsilaukuistaan tai lukuisista kengistään luopuu köyhän kansan hyväksi...

Jossain mutkassa lehdessä kirjoitettiin eräästä toisesta etelä-afrikkalaisesta presidentistä, joka sai valtaisat 13 miljoonaa parantaakseen kansansa asemaa. Vaan mitäpä tämä julli sai sillä summalla aikaiseksi? Laittoi oman uima-altaansa kuntoon, paransi karja-aitauksiaan sekä rakensi uuden kanalan Että tällainen tapaus, eipä siitä sitten enää kansalle riittänytkään. 
Jollain tavalla uskon, että kyse on kulttuurin sallimasta tavasta toimia ja mikäpä sen mukavampaa kuin lyödä kättä päälle ja rahaa tulee - hänelle itselleen. Ja taas katsomme TV:stä nälkäisten lasten kuvia, joiden pitää haeskella vettä kaivolta ennenkuin on mitään mahdollisuuksia päästä lähellekään mahdollista koulua.  

Lapsuuden aikaa muistellessa meillä kaikilla on hyvinkin erilaiset taustat ja tapahtumat. Lapsuus eri vuosikymmenillä elettynä on hyvin monimuotoista ulkoisten asioiden vaikuttaessa siihen, miten lapsista pidetään huolta ja mikä koetaan arvokkaaksi. 

Minun edesmennyt isoäitini vietti varhaislapsuudessaan alle kouluikäisenä kesiä pikku paimentyttönä läheisellä metsälaitumella. Noin 5-6 vuotiaana alkanut kesäduuni on aikamoisen stressaavaa vaikkei siitä stressinä silloin puhuttu. Kun lapsia oli paljon, tyrkättiin isompia aina eteenpäin, pois omista nurkista uuden tulokkaan tullessa äidin helmoja koristamaan. Ei tässäkään voi oikein puhua onnellisesta lapsuudesta? Isoäiti puhui joskus, jo hieman vinosti hymyillenkin, mitäpä hän olisi tehnyt, jos susi olisi tullut. eipä muuta kuin huutanut... Sitä susiasiaa kun tähdennettiin vastuutehtävässä olevalle, ettei karjalle mitään kävisi. Tänä päivänä, jolloin on koulukuljetukset ym turvat, tämä muistosta nouseva juttu tuntuu huikaisevan pelottavalta! 

Tämän pienen karjapaimenen pelätessä siellä metsänkätköissä hän valitsi isoimman lehmän ja oli sen vierellä. Silloin ei enää niin pelottanut...

Luin juuri, että lakialoitetta Irakin parlamentin käsittelyyn menossa olevasta asiasta, joka sallisi avioliitot 9- vuotiaiden tyttöjen kanssa! Laki takaisin myös aviomiehelle oikeuden yhdyntään niin halutessaan... eihän tällaista pedofiliaa kait nyt voida millään lailla taata?  Olkoon vaan kulttuuria tai mitä muuta tahansa, kipeää touhuahan tämä. Onko sieltä nyt täysikasvuiset naiset lopussa? tuskin on. Kyse on jostain aivan muusta. Toivottavasti jostain löytyy sellaisia naisjärjestöjä, joilla olisi mahti puuttua asiaan... ei voi olla tätä päivää!!

Eräs onnellinen oma lapsuudenmuisto kuitenkin palaa mieleeni... se kukonmuna. Haimme maalla kananmunia naapurista ja sain emännältä pienen pikkuruisen kananmunan käteeni. Se on kukonmuna sanoi emäntä vakavana. Minä uskoin, silloin. Varjelin saamaani aarretta hartaudella, ne kun olivat kuulemma harvinaisia. Sekin asia kyllä selvisi sitten myöhemmin oikeaan tilaansa.