Maksettua väärää tietoa

Pyhäpäivinä on taasen tavattu sukulaisia ja ystäviä. Muisteleminen on kuin palapelin tekoa: yksi muistaa yhden asian ja toinen täydentää. Vanhoja edesmenneitä muistellessa tiedonjyvämme yhdistyvät ja näin luomme kuvaa sukumme jäsenistä. Samalla on mielenkiintoista huomata, että yht´äkkiä löytyykin jotain uutta tietoa,  tulee oma merkityksensä sukuketjua kutoessa sille omalle historialleenkin.

Näitä jutellessa ja muistellessa otin taas esiin kyhäelmäni eli yritykseni selvittää sitä sukujuurta, johon itsekin kuulun. Tarkastellessa kaikenlaisia käsiini joutuneita virkatodistuksia en voi kuiin ihmetellä niissä olevia virheitä. Syntymäaikoihin on tullut usein virheitä, se on niitä tavallisimpia. Toki on niin, nyt kun itsekin asioita lueskelen, että kirkonkirjat ovat kirjoitettu sellaisilla käsialoilla - useimmiten niin ettei niistä ota apteekkarikaan selvää. Varhaista nuolenpääkirjoitustako? Vai liekö pappilan karjapihan kärpänen lennähtänyt ikkunasta suoraan avoimeen mustepulloon ja selvittyään kuiville onkin räpellellyt paperille jonkinlaiset kiemurat. Näitä sitten tulkitsemme silmät suitsinrenkaina...

Mutta ne virheet. Ne ovat ainutkertiaisia papereita, ne virkatodistukset. Niiden myötä on tehty lahjakirjoja, perinnönjakoja ja vaikka mitä. Paperin laatija on ollut virassa oleva henkilö, jonka pitäisi jo työnsä puolesta osata tulkita näitä käsialoiksi määriteltyjä raapustuksia. Kokopäivätyö, usein vuosikymmeniä. 

Silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä meinaapi tutista näistä virheistä. Isoäidilläni on ollut syntymäajassaan useita virheitä, jotka sitten taas sotkivat muiden tietojen saamista. Oma äitini pääsi kuukautta aiemmin eläkkeelleen aikoinaan oikean syntymisen ja papinkirjoihin tulleen virheen ansiosta. Hän siis hyötyi asiasta.

Minä poloinen luulin eläneeni todellakin susiparina mieheni kanssa ja seitsenvuotias lapsi kontollamme. Pikkuisen nykykanslistia huvitti, " no, virheitä sattuu" hän totesi. Kävin nimittäin varmuudeksi asian tarkistamassa... eihän sitä tiedä. Näin jo Seitsemänpäivää-lehden  toimittajat tontillamme.  Ei mielestäni ihan sama tuo asia, sillä olemme papin edessä seisseet vihittävinä ja lapsi syntyi liitostamme. Tästäkin todistuksesta oli asianmukaisesti maksettiin ja se oli päätynyt asiaa hoitaville virkamiehille. Väärin mikä väärin...

Onko näillä nyt sitten suurempaa merkitystä tässä maailmassa? Tuskinpa vaan. Se minua toisaalta huvittaa tai kummeksuttaa, ettei yksikään näisstä hallussani olevista vanhoista virkatodistuksista ole oikein kirjoitettu.

Nyt kun haeskelen sukulaisiani, on tiedoilla aina merkitystä, ainakin siihen aikaan mikä kuluu filmejä lukiessa.

Mutta mitäs tässä muutakaan tekisi?

Aina voi sukuaan järjestellä...