Viihdeohjelmia sekä kaikenlaisia keskusteluja asioista

Säätiloista, omasta voinnista tai muista syistä johtuen toisinaan avaa telkkarin katsoakseen sieltä "jotakin". Sitähän sieltä useimmiten tuleekin, jotakin. 

Viihdeohjelmiksi tarkoitettuissa jutuissa on mielestäni sisältö toisinaan aika köykäistä tarjontaa. Kiroileminen on kyllä kohdillaan, vaikkakaan en ole mitään uutta sanaa juurikaan sieltä oppinut. Kovaa koheltamista on meno, oli toki Spedenkin ja PP:n aikanakin. Osasi ne kiroilla Lapin äijätkin aikoinaan TV-jutuissa ... mutta silloin niissä tarinoissa oli jonkinlainen "juoni"...

Keskusteluohjelmia seuratessa olen mykistynyt monta kertaa. Puheenjohtajaksi oletettavasti päätynyt henkilö ei osaa johtaa joukkuettaan. Kaikki huutavat yhteen ääneen, puhuvat toistensa puheen päälle jne. Sitten kun joku onnetoinen onnistuu saamaan itselleen puheenvuoron, käyttää hän aikaansa niinkuttelemalla ja öö:tä vetäen... voi aikoja! Asian sisältö jää keskustelussa jokseenkin olemattomiin huomion  kiinnittyessä aina verbaaliseen ulosantiin... tai sen puutteeseen. Tai se julmettu naurunkäkätys viihdeohjelmaksi tarkoitetussa jaksossa... ei kiitos, vaikka koen olevani edes hitusen huumorilla varustettuna. En ymmärrä valmiiksi naurettua... minä päätän itse ne paikat joissa tahdon nauraa. 

Kuuntelen aktiivisesti kansanradiota. Siinäpä tosikot ja veitikat ilmaisevat itseään, kuka mitenkin mielestään parhaaksi katsovat. 
Parisen viikkoa sitten oli puhetta liikkumattomuudesta ja liikkumisesta. Toimittaja kyseli miten kukin kotonaan liikkuu. Eräs naispuolinen soittaja kertoi istuskelevansa kotosalla jumppapallon päällä, jotta senkin kautta tulisi liikunnallista hyötyä. Arvatkaapas mitä sanoi tämä märkäkorvainen journalistitähti muorille!!!

Totesi kyseisen homman mielestään kyllä näyttävän aika tyhmältä!

Lyhyeen lopetteli soittaja asiansa tämän kuultuaan. Nuori planttu miespuolinen toimituksen ihme käytti aseenaan aseista pahinta, sanan säilää. Ei tainnut kaveri edes huomata loukkaavansa julkisesti tätä ikääntynyttä soittajaa. Toimittaja toimittakoon ohjelmaansa, pitäköön oman mielipiteensä (ainakin negatiiviset) visusti tietonaan. On varsin vaikeaa häivyttää sitä omaa ajatteluaan sekä tuomatta sitä julki, sen uskon kyllä. 

On luvassa lämpenevää... sen myötä kiihtyvät puutarhaohjelmat, sisustus- ja pihajutut. Niitä on viihdyttävä katsoa, vaikka kolmatta kertaa uusintana... Joskus olisi mukava katsella puutarhalehdistäkin joidenkin"Tiina Tavallisten" pihoja ja puutarhaunelmia. Kyllästyttää vuodesta toiseen seurata saman pihan mulkkausta ... samaa toisto tuppaa olemaan puutarhalehdissäkin. Säästän nimittäin parhaita julkaisuja itselleni, ikäänkuin piharaamatuksi. Uusiakin ostan ja toivon samalla hartaasti löytäväni niistä tänä keväänä aivan uusia, ennen lukemattomia juttuja. 

t

Kun säät ovat kohdallaan, ei TV:tä tarvita lainkaan, korkeintaan uutiset. Sanomalehden anti säilyy. Rappusilla kuppi kahvia ja lehti... ympärillä luonto parhaimmillaan. Siinä se niinku on. 

Kuvitelkaapas tämä sinivuokkopenkki kukkaan... 
tiedä vaikka jo Raumalla eräässä pihassa kukkisi!