Riitelyä ja mökötystä

No, mites on, kumpaako tulee tehtyä enempi? 
Oletko mykkäkoulun vartija vai äänekäs kalkutin? Oletko kenties joutunut oven ulkopuolelle..ihan kuin vahingossa?

Nuorena varsinkin, tulisieluisena ja asioista aina oikein perillä olevana riitelin minäkin äänekkäästi. Välillä varmaankin asian vierestä, mutta mielipidehän tuli kertoa?  Jotenkin oli ehdotonta saada itsensä ilmaistua ja toisen osapuolen kannanotto saattoi riittää ruutitynnyrin paukauttamiseen. Näillä kymmenillä on asiat jo valmiita, ei enää kiihkota kaikesta.  

Toisaalta kyllä naureskelin aikoinani erään entisen kotini samalla porrastasanteella asuvia "taistelevia Virtasia",joiden joka perjantainen saunailta päättyi lauantaiehtoopuolen omaisuudenjakoon sekä pyhäaamun korjaussarjaan. Siinä tapahtumaketjussa nyt oli kyytipoikana alkoholi, jonka ponnekaasu lisäsi niin volyymiä kuin keskustelupaikkojen variaatioitakin. 

Nämä "Virtaset" siis melskasivat perjantain alkuillan jotenkin "sivistyneesti sekä hallitusti",  adjektiivit sitten karisivat lauantaita kohden elettäessä. Rappukäytävästä kuuluva jytke sekä kolina piti alkuaikoina tarkistaa, mutta myöhempinä viiikonloppuina ei enää ovelle viitsinyt vaivautua. Sen tiesi, mikä näky siellä oli. 

Porrastasanne alkoi täyttyä tavaroista. Omaisuutta jaettiin aina siten, että rouva kantoi jaossa osakseen tulleita pinoon ovensa ulkopuolelle. Onnekseen lähes joka kerta hän sai jaossa myöskin sohvan. Siitä hänet sitten löysi aamuinen postinjakaja, joka tosin ei naista hereille saanut yrityksistään huolimatta. 

Mahtoi olla näky, kun postipoika kiipeili huonekalujen yli päästäkseen kerrosta ylemmäksi aamulehtiensä kanssa. Sohvalla makasi "ellun kanana" tyylikkäässä ikinutturakampauksessa kuorsaava jo hieman ikääntynyt donna. Nutturaa piteli koossa aina kirkkaanpunainen Dingo-huivi. Muuten vaatetusta sitten oli tai ei - riippuen sauna-ajan osumisesta tavaroiden isojakoon. 

Meiltä ei myöskään ollut asunnostamme ulosmenoa tähän välienselvittelyaikaan. Rapputasanne kun oli täynnä tavaraa, usein myös ladattu meidän ulko-oveamme vasten. 

Tätä touhua kun piisasi viikonloppu toisensa jälkeen olisi kuvitellut joskus tulevan taukoakin toimintaan. Vielä mitä, paransi kuin sika juoksuaan tämä juttu vuosien aikana. 

Eikä tässä vielä kaikki. Jos asui muualla kuin meidän rappussamme, oli tämä sama esitys nähtävissä myöhemmin pihan hiekkalaatikolla. Pikkupoikien huvi oli esittää pyhänäytöksenään "Taistelevat Virtaset" sanasta sanaan. 

Tavarat eivät siellä "Virtasilla" pölyä keränneet, sen verran usein niitä ulkoilutettiin. Jonkinlaisena joutsenparina tämä pari kuitenkin yhdessä pysyi koko ikänsä. Viihdykkeestäkö sitten kävi tämä viikonlopputouhuilu, tiedä häntä.

Toista ovat mököttäjät! Tällaisia ihmispoloja on aina toisinaan pariskunnissa. Naama norsun veellä ollaan ja mennään... ei sanaakaan heru. Silmiä pyöritellään, huokaillaan ja puhistaan... viikosta toiseen. Puhutaan koiran tai kissan kautta, että voisikohan tuolle nyt joku sanoa... tai luuletkos, että tuolle jo ruoka maittaisi... tokihan kissa jotain luulee asiasta. Muuten sitten koko maailman kaameus istuu hartioilla oikein isolla persuksella ja vastapuolen pitäisi lepytellä, hyssytellä, lahjustella sekä kysellä putkeen, jotta mikäs sulla nyt...voi hitsin pimpula.

                             Kerta rytinä saattaisi olla parempi kuin pitkä kitinä...? 
                                       (ehkei kuitenkaan ihan joka viikkoinen...)