Kesätöissä jossakin...

Olen saanut hyvää palvelua innostuneelta uudelta työntekijältä. Hän on kesätyönsä aloitteleva nuori. Tervehtiminen, huomiointi ja avuliaisuus. Kaikessa paistaa halu onnistua tehtävässään. 
Tulen mielelläni toistekin asioimaan tänne, tapaamme varmasti. 

Toivottavasti kukaan ei lannista ja latista tätä intoa. Sen kun voi tehdä niin helposti, olen nähnyt. 

Työhistoriassani seurasin näitä kesäihmisiä "virkanikin puolesta", olin usein heitä valitsemassa tehtäviinsä ja toivoin luonnollisesti heistä mahdollisia tekijöitä pidempäänkin jaksoon. Mahdollisesti eläköityvien tilalle sitten aikanaan. 

Asioilla on aina monta puolta kun tarinoita kerrotaan. Lomalle lähteneet eivät aina millään tahtoneet uskoa työpöytäänsä ja tehtäviään sijaiselle. Se oli jotenkin etukäteen jo ajateltu menevän mönkään. Mustasukkaisuutta omista tehtävistä haistelin monasti. Oliko pelottava ajatus, että sijainen saattaisikin oppia hommat hujauksessa ja kehitellä neljässä viikossa lyömättömiä ideoita?

Naisvaltaisia aloja kun edustin kummassakin isommassa hommassani, tuo sijaisuusasia joskus toi esiin sen kateuden, jota valitettavasti naiset äkisti elättelevät. Niitä seuraamuksia sitten ratkottiin joskus tulisestikin. 

Miehet tuskin jaksavat innostua kastelemaan kirjoituspöydän tuolia vedellä?Entäpä oman tuolin piilottaminen ja tilalle kauhea riiskale jostain varaston perältä tai tuolin  säätönappuloihin ei saa koskea - pääkallo ja sääriluut piirretty paperiin vinkiksi...tällaista ei kyllä mies tee! 
Kyse koko hommassa oli vain työtehtävien jakaminen toiselle ja sijaisuuden onnistuminen sen kautta. Mielipiteitähän nuo edelliset edustivat... 

Sijaisen piti imaista itseensä koko toimintakulttuuri sekä tehtävät nopealla aikataululla. jossain mentiin nippelitasolle, uitiin syvällä pinnan alla ja toisaalla sitten salattiin tehtäviä. "Ei minuakaan kukaan perehdyttänyt aikoinani"... opetelkoon.

Tällä asenteella ei sitten opeteltu uusiakaan tehtäviä omassa hommassa.  

"Ei kerralla kaikkea"... lomakauden jälkeen eläköityvät saattoivat pantata tietojaan. "Kerron sitten lisää kun tulen lomalta". Tekikö itseään tärkeäksi vielä viime metreillä? Entäs jos sairastuisi, siinä sitä sitten olisi neuvot antamatta.

Toisaalta sitten voisi ajatella, että perustetaanhan sitä uusia työpaikkoja ja niissäkin toimitaan ilman vanhoja malleja. Opitaan tehtävät ja hommat sujuvat. 

Hiljaisen tiedon siirtäminen oli joskus POP. Tänä päivänä ei siitä enää kuule pihaustakaan. 
Itse ajattelin tuosta asiasta eri tavoin. Hiljaisen tiedon osuus, miten se onnistuisi muuttuvassa työyhteisössä? Olisiko kaikki "tieto" tarpeellista lainkaan vai siirretäänkö jämähtäneitä tapoja tehdä töitä?

Monet ovat kertoneet ettei heidän työtehtäviään voi kirjata paperille. Tämä minua kyllä kummeksuttaa! Miten voi suoriutua hommistaan, jos niitä ei ole mahdollisuus kirjoittaa näkyviin. Toimintakansiota ei voi tehdä, ei mitenkään.

Monasti pitkään samassa työpaikassa samoissa tehtävissä olleet henkilöt olivat kuin laput silmillään ympäröivästä maailmasta. Nähtiin vain se oma pieni savannitilkku, jonka valitettavasti omistikin työnantaja. Omaa kenttäänsä naarasleijonan tavoin hallitsevat olivat muutoksen maailmassa raskaita kohdata. Pelko uudesta oli ilmassa kuin pahanhajuinen hengitys.Savannin ilmankosteus kuitenkin oli muuttumassa muuutoksissa ja sinne tilkulle astuisi uusia tekijöitä muuttui ääni kellossa. 
Tehtäviä lähdettiin muokkaamaan sellaisiksi, ettei uusi ihminen niistä saisi otetta ei sitten millään. "Soita minulle kotiin, vaikka olenkin lomalla"... neuvontaa siis lomaltakin oli saatavissa. Savannia piti hallita. 

Kaikki kummallisuudet päättyvät aikanaan ja varmasti työyhteisöissä iloitaan vilpittömästi väen vaihtumisista muulloinkin kuin lomien päätyttyä. Uutta verta yhteisöön, se virkistää!
Monastihan ne tehtävät tulee uskomattoman nopasti tehtyä "kesätytön" ansiosta. Hänellä ei ole tunnesiteitä eikä vielä paikkakohtaisia juuriakaan kasvanut. Minä tervehdin ilolla uusia tekijöitä!