Jotta osaisimme oikein toimia...

... nimittäin vanhustenhoidossa. 

Lähes satavuotiaamme istui hymyssäsuin viimeksi tavatessamme. Se, jos mikä hämmästytti. Muistisairaus syö ihmistä ja muistikuvat haalistuvat sen myötä päivä päivältä. Ei ole enää oikein mitä yhdessä muistella, eikä aina tiedä keitä tässä on muistelijatkaan.

Kesätyttö hymysi muorin vieresssä, heillä oli edellisilta sujunut hyvin. Mummokulta oli päässyt iltasuihkuun, saanut lämpimät vaatteet ylleen ja juodakseen lämmitettyä kaakaota!! Oli kuulemma nukkunut koko yön oikein hyvin ja tänä päivänäkin vielä oli aurinkoinen tapaus.
Kesätyttö kysyi, voisiko tämän iltasuihkun ottaa vakituiseen käyttöön aamuisten toimien ollessa niin hankalia...

Enpäs tiedä millaisia ilmeitä päästelin asian kuultuani... eihän tämä nyt ole todellista! 
On istuttu yli neljän vuoden aikana lukuisia kaikenlaisia hoitoneuvotteluja hyvän ja kohdennetun hoidon saamiseksi, on täytetty elämänkaaritietoja monta sivua, juteltu jonkunlaisen omahoitajankin kanssa useasti, keskusteltu muittenkin hoitoon osallistuvien hoitajien kanssa, otettu yhteyttä hoitolaitoksen toiminnanjohtajaan, koska tämä ikäihminen haluaisi käydä illalla suihkussa, eikä ikinä aamuisin!!  Tämä muori, jos kuka, vihasi aamusuihkua lämpöisen petinsä jälkeen. Rakasti kotona asuessaan iltaisin lillutella lämpimässä suihkussa, kylpyammeessa aikoinaan. Vaan hoitoon joutuessaan kaikki lähti heittämään häränpyllyä!

Iltasella suihkuun pääseminen oli huomattavasti hankalampaa kuin varastaa kuningatar Elisabethin kruununjalokivet.
Kerran viikossa oli tämä autuas hetki tarjolla, eikä sitäkään pystytty toimittamaan asukkaan toiveen mukaan. Toive oli kirjattuna joka paikassa. Ei, sinne suihkuun mentiin aamulla, kahden hoitajan toimesta ja tapellen. eikös olekin laadukasta toimintaa?
Välillä tuntui, että oikein ponnisteltiin vastakkaiseeen suuntaan - ei tätä muuten millään selitä. 

Sitten tuleekin kesätyttö, joka sanoo, ettei tällaisessa hommassa ole mitään estettä siirtää iltaan. Onnistuu talossa vaikeammallakin yksiköllä. Kyse on siis vaan hoitohenkilökunnan halusta, hoitotyön johtamisesta sekä asukkaan tahdon kunnoittamisesta.

Saas nähdä miten asiassa käy. Kesätyttö halusi pitää linjansa ja tulee esittelemään tätä muillekin. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita... ei se niin helposti mene... kun ei ole neljään vuoteen muutenkaan mennyt. (Enkä ole pessimisti lainkaan, kaikki perustuu empiiriseen kokemukseen...)

                                 Jospa mummollakin nyt olisi tuollainen tänä kesänä...