Sulamaton jäätelö ja muita kummajaisia

Silmät pystyssä kuuntelin juttua jäätelöstä, joka ei sula kuin +40 asteessa. Ei tipu eikä lirise kätösille. On se vaan hieno keksintö taas kerran. Kait.

Olen jäätelön ystävä mitä suurimmassa määrin. Minä en tarvitse edes kesää syödäkseni herkkuani. Kaikki säät ovat sopivia.

Tätä jätskiä pistellessäni mietin kuulemaani uutista tuosta sulamattomuudesta. Pysyy kädet siistinä, eikä vaatteillekaan valu... joopatijoo. Mutta miten meidän sisuskaluissa se jätski käyttäytyy? Harvalla taitaa olla 40 asteen kuumettakaan, jotta se herkku nesteytyisi... Mitä sille tapahtuu, mitä syöjälle tapahtuu...

Tarvitsemmeko todella tämän keksinnön?

Toinen juurikin samana päivänä kuulemani juttu käsitteli sveitsiläisten uutta tapaa tehdä seuramatkoja. Näiden reissujen takana on heidän maansa kalleus ja yleinen hintataso mm. roskien kuljetuksissa. Nuukana ja tarkkana kansana sveitsiläiset pakkautuvat automobiileihinsä roskiensa kera ja huristelevat rajan yli Ranskaan. 

Siellä he sitten etsivät sopivan tai sopimattoman paikan kipatakseen autosta ylimääräiset "matkatavaransa", näin on taas omat kulmat siistinä. Maksutta luonnollisesti... voi näitä tapoja.  

Toisaalta sitten... turha on kauhistella ulkomaan asioita, vaaleanpunaisia koirankakkapusseja tahi maksullisia muovikasseja kun omassa maassakin toimitaan kuten kuvassa. Nämä "etelän varikset", joita mökkikuntaani etelästä tulee lähtevät viikonlopun jälkeen takaisin. Paluumatka alkaa tästä jätepisteestä, jonne he kippaavat kaiken mökeiltään tulevan p-n. 
Jokaisen viikonlopun jälkeen on maanantaina tällainen näky odottamassa. Sikamaista touhua. Varaa on ostaa uusia kalusteita, tehdä remppaa ja juoda viinaa, mutta muutamaa euroa ei löydy jätemaksuihin. Periaatehan se tämäkin on. 

Marjareissulla törmäsin kerran metsään vietyyn sohvaan ja sohvapöydälle nostettuun televisioon. Hirmuinen vaiva,  metsäautotietä kuljettu kamojen kanssa.... olisi voinnut huristella päällystettyä tietä kierrätyspisteelle. MUTTA kun se maksaa...

Maailmankaikkeuteen sopeutettuna varmaankin hyttysen pissi meressä, mutta jokseenkin suututtavaa.

Paras juttu on tämä tomaattilajike, joka kasvaa kohisten. Kukkii komeasti jo nyt. Toin siemeniä Riikan torilta itselleni matkamuistona ja kaikki kolme lajia ovat voimissaan, etenkin tämä, josta pitäisi kehittyä ruskeansävyinen jättitomaatti. Nähtäväksi jää.