Perinnöksi pakastemarjoja?

Suurin osa tuttavistani marjastaa vuodesta toiseen, joskus innokkaammin kuin toisina vuosina. Kuitenkin metsään mennään, vaikka edellisvuoden marjoja olisikin 340 litraisen arkun pohjalla vielä monta muovikassillista.

Jos äkkikuolema kohtaisi, ei perikunnalla olisi hätiä mitiä, äidin mustikoita kyllä piisaa...

Mikä saa meidät marjastamaan tähän tahtiin? Entisiä on vaikka millä mitalla, uusia hamuaa kädet...
Ahneuttako? Kateuttako siitä, jos vaikka naapurissa eukko poimisi desin enemmän... 

Jonkin varman tahon mukaan kätkemme pakastimiemme kätköön uusia marjoja entisten päälle.  Todellisuutta on sitten se, että meiltä saattaa jäädä jopa perinnöksi syömättömiä vuosikertamarjoja!

No, varsin terveellinen perintöhän tuo... ja kun se veri vetää marjastamaan. Sitä me suoritamme, vuodesta toiseen. Pakastimet punoittavat vaikka syöjät ovat vähissä - mutta suomalainen nainen marjastaa. Kerää saalista ilmaisiin saalisämpäreihinsä pikku kilpailuhenki sielussaan. Pitää noukkia, ainakin enemmän kuin kaverit. 

Paikallislehdessä oli juttu 20 vuotta sitten - otsikolla. Toimittaja suositteli syömään herneitä niiden edullisuuden ja terveellisyyden vuoksi. Herneet maksoivat silloin 10 markkaa litra. Toinen toimittaja laskeskeli, että yhden herneen hinnaksi ostamassaan litrassa tuli 5,6 penniä,  litrahinnaksi kertyi syötävälle herneelle 112 markkaa!! Se siitä edullisuudesta. Suhde lienee sama euroaikana?