Minunkin piti niitä kuvastoja mummina selailla, enhän muuten ollut perillä kauden hittituotteesta, vinkeistä ilon antajaksi.
Lelumainoksesta bongasin koiran, jota mainostettin ilmavaivaisena piereskelijänä!! Ei nyt ihan noin, mutta kuitenkin. Sisältö oli juuri noin.
Eipä ole sataa vuotta vielä, kun hauskinta mitä tiesi, oli sujauttaa pierutyyny isopehvaisen Kerttuli-tädin tuolille juuri ennen kuin hän siihen istua mätkähti. Voi sitä riemua, kun täti niin punoitti kasvoiltaan!
Mutta ostaisinko mummina tuollaisen lelukoiran noilla ominaisuuksilla?? Tuskinpa vaan. Paukutelkoon josssain muulla, se muovikasa... Jäin vielä miettimään sitä äänikonetta lelukoiran kropassa. Käykö sille samalla tavoin kuin itkevien nukkien äänille, jotka jossain vaiheessa muuttuvat ajokoiran ulinaksi... entä sitten tuo ilmavaivan ääni, sorsaparvi kaislikossa, vai?
... ja aina seisoo joku naama norsun sellaisella, etteihän täällä ole yhtään mitään minkä ostaa haluaisi. Siinä sitä joulun ihmettä taas piisaa.
Aina uuden kokkiohjelman ansiosta pitää kauppaan tilata vaikka mitä juurta sekä jauhetta. Vähän aikaa tätä tohinaa ja sitten taas jotain muuta. Sellaista elämä on.
Joulua odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti