Noloja tilanteita syntyy varmasti, enkä oikein jaksa uskoa, että esiintyjätkään todellisuudessa haluaisivat olla tikun nokassa arvosteltavana omasta käyttäytymisestään. Olisi surullista, jos oma lapsi muistettaisiin vain siitä, että kulki pöhnäpäissään housut puolitangossa TV:ssä ilahduttamassa ohjelman osallistujia "kotikäynnillään".
Me kotonamme istuvat läskit sohvaperunat voimme vaan kummastella tatuointien määrää, parien vaihtumista ja virtaavaa viinaa. "Keskustelut" ovat toki hyvin syvällisiä... ilmeisesti näitä ohjelmia toivotaankin nähtäväksi? Mitä, kenen peiton alla nyt viuhuu!!! Näittekö!?
Samaa tirkistelyähän se on vaikkapa huutokauppakeisarin käynnit asiakkaiden luona tavarahankinnoilla. "Ei, ei pysty nyt enempää maksamaan"... eipä niin, se kuuluisa prosentin voitto jää saamatta. Myyjät myyvät pääsääntöisesti pilkkahinnalla omaisuuttaan, hakeehan ne kotoa oikein huutokauppakeisari! Perään tämä pullero sitten kertoo, minkä summan hän tästä voittonaan kuittaa. Kotisohvalla tunnetaan iloa, ei tuo saanut tavaroistaan just mitään... ja minullakin samanlainen purkki tuolla hyllyllä, saan siitä siis enemmän kuin tuo äskeinen, jos myymään lähtisin.
Ennen tirkisteltiin skandaalilehtiä ja paheksuttiin sitä ja tätä. Kukaanhan ei myöntänyt tilanneensa kyseistä lehteä milloinkaan. Oli vaan "lukenut kampaajalla". Useastipa väki kävi kampaajalla siihen aikaan...
Eipä kovin moni myönnä katsoneensakaan näitä ohjelmia, joita tarkoitan. Silti ollaan perillä niitten sisällöstä. "Sattumoisin surfasin kanavia ja ..." just niin. Surffaus on uusi harrastus.
Ennen tirkisteltiin ikkunaverhojen raosta enempi. Kaikkea näki silloin. Näkee toki nykyäänkin, Toisilla oli oikein kiikarit ikkunan kupeessa. Eihän sitä muuten kylätien kulkijaa varmista?
Näin on ja on aina oleva. Jos ei heilu verho, sitten peitto. Tai molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti