Jokamies ja jokanainen

Mitä sitä oikein saa tehdä toisen mailla liikkuessaan? 
Näin kesäisin tulee mieleen omat nuoruudenaikaiset telttailut, sen oikean rannan etsintä juhannukseksi ja kaikenlaisen leiriroinan vieminen paikoilleen.
Muistanpa, kuinka lähisaaren erakko sanoi aikoinaan meistä, että "vain piironki puuttuu"... ilmeisesti hän tarkoitti sitä tavaramäärää, jota me kuvittelimme tarvitsemamme jussinvietossa. Toki sen aikuiset retkivarusteeetkin Sopu-telttoineen olivat järeämpää kalustoa kuin nykyiset vermeet. Mutta ihanaahan se oli - ainakin hyvällä säällä. Me, vellihousuja kun olimme, kysyimme joka vuosi luvan maastoutumiseen "saarellemme". Sitä luvanpyyntiä ei taideta nykyisin enää harrastaa...

Tässäpä oli Fingerporillinen maaseudusta...

Mutta kuuntelinpa taas kerran ihmeissäni uutisointia Keski-Suomesta. Sieltä on lähtöisin jonkinlainen muoti-ilmiö, jossa bongataan vanhoja autioituneita taloja. Tiedot ovat jaossa sosiaalisessa mediassa, etenkin näistä taloista saatu hyötytavara. Sisustusta harrastaville talonryöstäjille ovat kelvanneet ovet, ikkunat ja lattialankutkin! Kuvissa vilisi niitä "ihania vanhanaikaisia sähkösydeemeitäkin"... puhumattakaan, että piirongit sisältöineen ja kiikkustuolit lähtevät matkaan mukaan. Jesses tätä aikaa!

Nämä muotitietoiset sisustajat ovat löytäneet näköjään paikan, josta voi vapaasti noutaa tarvitsemiaan asioita. Eikä maksa mitään. On saatu se ihana vanha ovi pöydäksi, joka on "kaikilla".  
Mitä sanoo perikunta, jos joskus paikalle tulevat? Tähän asti on kivitetty ikkunat, revitty seinät, ovet ja kaikki mikä irtoaa pitkin tonttia, nyt viedään "tarpeeseen". On siinä mulla fiksuja sisustajia!

Eipä silti. Jokunen vuosi takaperin kuuntelin erästä akateemista mökkiläispariskuntaa tästä oravapitäjästä. He olivat kertomansa mukaan löytäneet valtavan hienoja kasveja sellaisten talojen pihoilta, jotka eivät kuulu kellekään. Aivan oikein luitte, on olemassa taloja, joita ei kukaan omista.

 Tästä pariskunnasta vielä sen verran, että rouva sytkytti pyörällä edellä tahdin sekä katsastettavan tontin määrittelyn vuoksi ja herra Helmer polki perässä - kuten aina. Rouvan likinäköisyyden vuoksi heillä oli kerran tiukka tilanne. Polkaisivat rouvan johdolla eräälle pihalle ämpärit sekä kuokat kolisten. Siellä vaan olikin rippilapsen juhlaväki pihalla ja siinä sitten selittelynmakua piisasi. Selkä edellä poistuivat... palatakseen. 

Tätä "jokamiehen oikeutta" voisi vielä jotenkin ottaa keskusteluun. Ymmärretäänkö pihapiirin ja luonnontilan eroa, missä saan olla - missä en. Saako naapurin tontille rakentaa?
Mutta, että lattialaudatkin mökeistä - eipä ole ahneudella rajoja. 
Nämä ovat takuulla niitä ihmisiä, jotka kuppaavat työpaikoiltakin kaikki mikä irtoaa: muovipussit, liikelahjat, kuminauhalenksut, klemmarit ja viimeiseksi vessapaperia käden ympäri rullaten - kuten eräs vanhapiika pankkineiti aikoinaan. 

... ja tässä kasvaa eka erä perunaa vain meille kahdelle.