Sain jälleen sellaisen informaatioannoksen ettei paremmasta väliä.
Minähän olen itseasiassa erittäin varakas nainen! Jesses!!!
No, jutussa on vain yksi mutta - pitäisi saada muutettua omaisuus rahaksi. Siinäpä vielä pulma. Varakkuuteni on tuolla tonttini itäsiivessä, pellonlaitaan rajoittuen, vuohenputkea, villivatukkoa ja nokkosta. Siellä sitä aarretta olisi 300 euroa per kilo, mikäli hinnat pysyvät samoina kuin kaupoissa. Pikkiriikkisen annoksenkin voisin järjestää, villivatukan lehtiä 25 grammaa ja hinta sama kuin uutisessa, 7,5 euroa. Mutta takuulla pyyntituoretta.
Nythän nousi tontin arvo oikein aimo laakin. (Aivan kuten ennen vanhaan Lada, uudet renkaat tuplasivat auton arvon...)
Ketunleipääkin olisi tarjolla, harvinaisuutensa johdosta 500 euroa kilo.
Itsepoimittuna huomattavasti edullisemmin.
Kummallista, miten nämä "muotijutut" menevätkin.
Eipä silti, vuosikymmeniä sitten ostin karjalaismiehelleni teen korvikkeeksi aito-saksalaista kuivattua vadelmanlehteä. Jospa ukkokulta siitä vaihteeksi hauduttelisi itselleen tsaikkaa. Vaan mitä teki tämä mies! Suivaantui. Suivaantui niin maan perkuleesti. Hänhän ei mitään teollisuusalueelta peräisin olevia vihdanpesuvesiä ala litkimään ja annapa olla viimeinen kerta. Tuli muuten niin selvästi, etten ole toiste asiaa yrittänyt.
Mutta nokkoskeittoa tein. Se sopi pirtaan.
Pitäisikö ostaa jo varoksi kylpytynnyri kun sitten aikanaan poljemme rypäleet viiniä varten??
Mutta niitä villiyrttejä täältä saa edullisesti ja voin pitää kurssinkin niiden käytöstä. "Sehän se vasta oppinut on, joka on itseoppinut. Muut ovat opetettuja."
Tervetuloa ainutlaatuiselle yrttiretkelle, takuulla yllätyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti